"Te olette erittäin ystävällinen, kun tahtoisitte nähdä minut kotonanne", vastasi hän säteilevin silmin. "Minä tahdon mielelläni silloin tällöin käydä teillä. Ottamatta lukuun vanhaa ajajaamme ja puutarhuriamme Israel Sokesia ei minulla ole ainoatakaan ihmissielua, jonka kanssa saisin puhua."
"Sisarenne luonnollisesti vielä vähemmin voi viihtyä tässä yksinäisyydessä", huomautin minä, ajatellen että uusi ystäväni koetti kuvata omat huolensa liian suuriksi ja sisarensa liian pieniksi.
"Epäilemättä on Gabriella paran elämä sangen kolkkoa", vastasi hän huolettomuutta osottavalla äänenpainolla, "mutta vielä luonnottomampaa kuin nuoren tytön on minun ikäiseni nuoren miehen istua tällä tavalla häkkiin sulettuna. Katsokaa minua! Maaliskuussa täytän 23 vuotta enkä ole saanut käydä koulua enkä ollut yliopistossa. Minä olen yhtä tietämätön kuin talonpojan palvelija. Se tuntuu teistä varmaankin kummalliselta, mutta niin on kuitenkin laita. Enkö minä teidän mielestä ansaitsisi parempaa kohtaloa?" Hän pysähtyi, katsoi minuun ja kohotti kätensä ikäänkuin korkeampaan voimaan vedoten.
Kun minä kirkkaassa auringonvalossa katselin häntä, näytti hän todellakin ihmeelliseltä linnulta, jonka ei sopinut istua häkissä. Pitkänä ja jäntäreisenä, tummakasvoisena miehenä terävine, hienoine kasvonpiirteineen oli hän Murillon tai Velasquesin maalaaman muotokuvan näköinen. Hänen lujasti puserretut huulensa, paksut silmäkarvansa ja joustava vartalonsa todistivat hänessä piileksivistä, uinailevista neronlahjoista.
"Oppia voi saada sekä kirjoista että kokemuksesta", sanoin minä.
"Jos teillä on toista laatua vähemmän lienee teillä toista enemmän.
Minun on mahdoton uskoa että te olisitte viettänyt koko elämänne
tyhjäntoimituksessa tai ylellisyyden huumeessa."
"Luuletteko että minä olen huvitellut itseäni", huudahti hän. "Oi. kuinka te erehdytte. Tarkastakaa minua."
Hän otti hatun päästään ja minä näin että hänen mustain hiustensa seassa oli harmaita hapsia.
"Luuletteko että tämä johtuu huvitteluissa kulutetusta elämästä", kysyi hän katkerasti nauraen.
"Te olette nuorempina vuosinanne varmaankin kokenut jotain kauheaa tai olette ollut vaarallisesti sairaana", sanoin minä, suuresti ihmetellen sitä näkymöä, joka avautui silmäini eteen. "Vai johtunevatko harmaat hiuksenne aikakaudellisesta syystä — alituisesti kalvavasta levottomuudesta? Minä olen tuntenut teidän ikäisiä miehiä, jotka myös ovat olleet harmaahapsisia."
"Mies raukat", mutisi hän, "minä surkuttelen heitä."