Korpraali Rufus Smith katseli minua hämmästyksellä.
"Mistä se tulee että hän yhdistyy meihin?" sanoi hän.
Kenraali muutti äänensä matalammaksi ja sanoi sukkelaan.
"Hän on minun naapureitani ja on luvannut — tarpeen vaatiessa — auttaa meitä."
Tämä selitys lisäsi pitkän muukalaisen hämmästystä. Hän katseli minua hämmästyksellä ja sanoi:
"Mitään semmoista en ole koskaan ennen kuullut puhuttavan."
"Sanokaa minulle, korpraali Smith, koska nyt kerran olette minut tavannut, mitä te haluatte."
"Kaikkea. Minä tahdon katon pääni suojaksi, vaatteita ruumiilleni ja ruokaa niin riittävästi että saan syödä vatsani täyteen. Ja ennen kaikkea tahdon paloviinaa."
"Minä otan teidät huoneeseeni ja teen kaikki voitavani teitä auttaakseni", sanoi kenraali pitkäveteisesti. "Mutta sen minä teille sanon, Smith, että sotakuri on otettava huomioon. Minä olen kenraali ja te olette korpraali. Minä olen isäntä ja te olette palvelija. Älkää salliko minun useammin kuin kerran muistuttaa teitä siitä asiasta."
Kiertolainen ojensi vartalonsa koko pituudelleen ja teki sotilaallisen tervehdyksen.