"Minä haluan että te tutkitte minun maksani. Siellä on ollut märkäajos. ja meidän rykmenttilääkäri Brodioe lausui aina, että se kerran tuottaisi minulle kuoleman. Tuskin se minua kumminkaan on vaivannut sitten kun lähdin Indiasta."
Tehtyäni tarkan tutkimuksen vastasin minä:
"Paikan olen löytänyt, mutta se on imeytynyt pois, niinkuin moisten ajosten usein käy. Luultavasti ei se tule tekemään teille mitään vahinkoa."
Hän ei näyttänyt sen enempää iloitsevan minun ennustuksestani.
"Niin minun aina käy", puhkesi hän synkkänä puhumaan. "Jos jollakin muulla olisi kuumetautia ja hän hourailisi, niin hän varmaankin olisi vaarassa, ja kuitenkin te väitätte ettei minua mikään vaivaa. Katsokaa nyt tätä!"
Hän paljasti rintansa ja näytti minulle umpeen parantuneen, rypistyneen haavan sydämen lähellä.
"Erään vuorelaisen luoti otti tähän", jatkoi hän. "Teistä kyllä tuntunee siltä että se on osunnut oikeaan paikkaan viedäkseen minulta hengen, mutta se luiskahti kylkiluusta sivulle ja meni selästä ulos, lävistämättä keuhkopussia. Oletteko koskaan kuullut kerrottavan mitään sen tapaista?"
"Te olette varmaankin syntynyt onnellisen tähden aikana", huomautin minä hymyillen.
"Se riippuu mielipiteestä ja mausta", vastasi hän ja pudisti päätään. "Kuolema ei minua pelota, jos se tulee tavallisella tavalla, mutta minä tunnustan että ajatus ihmeellisestä tai yliluonnollisesta kuolemasta pelottaa minua."
Hänen huomautuksensa hämmästytti minua, ja minä kysyin: