"Sinä et voi tehdä mitään pimeän aikana", vastasin minä. "Meidän täytyy antaa tieto asiasta Wigtownin poliisille, mutta ei meidän tarvitse antaa sinne sanaa ennen kuin omasta puolestamme olemme lähteneet tiedusteluretkelle. John Fullertonilla, joka asuu mäen toisella puolella, on vainukoira, jolla on samat etevät ominaisuudet kuin verikoirallakin. Minä uskon varmaan, että se voi seurata kenraalin jälkiä."
"Mutta kauheaa on kädet ristissä odottaminen. Hän tarvitsee tänä hetkenä meidän apua."
"Minä pelkään että meidän apu vähän häntä hyödyttää. Niitä voimia, jotka tässä ovat vaikuttamassa, ei voida masentaa ihmisen välityksellä. Eikä meillä myöskään ole muuta valintaa kuin odottaminen. Meillä ei ole aavistustakaan siitä, mihin suuntaan he ovat menneet, ja jos me päämäärää tietämättä risteilisimme sinne tänne kankaalla, niin me vaan tarpeettomasti hukkaisimme voimiamme. Kello 5:ltä rupeaa päivä sarastamaan. Me saamme siis tunnin kuluttua lähteä matkaan ja ottaa Fullertonin koira mukaamme."
"Kokonainen tunti! Jokainen minuutti on pitkä kuin vuosisata", valitti
Mordaunt.
"Paneudu sohvalle lepäämään", sanoin minä. "Sinä palvelet parhaiten isääsi siten että kokoat voimia minkä voit, sillä matkamme tulee olemaan kylläkin vaivalloinen. Mutta sinähän puhuit äsken kääreestä, jonka isäsi oli minulle lähettänyt."
"Tässä se on", sanoi hän, ottaen taskustaan pienen kirjekääreen, jonka hän antoi minulle. "Epäilemättä se selvittää sinulle kaikki mikä nyt näyttää salaperäiseltä."
Kääre oli varustettu kenraalin vaakunalla, lentävällä aarnella, ja sidottu paksulla nuoralla, jonka minä katkaisin metsästysveitselläni.
Osote kuului: "J. Fothergill West." Alempana luettiin: "Annettakoon tälle herralle siinä tapauksessa että kenraalimajori J.B. Heatherstone katoaa tai kuolee."
Viimeinkin minä siis saisin selville sen salaisuuden, joka oli varjostanut meitä! Tässä minun kädessäni oli arvoituksen selitys. Vapisevin sormin minä mursin sinetit ja avasin kuoren. Kirje ja muutamia paperiarkkeja putosi pöydälle. Minä vedin lampun luokseni, otin kirjeen, joka oli kirjoitettu edellisenä iltana, ja luin seuraavaa:
"Rakas West!