"Minä käskin teidän tuoda Grosboisin linnasta herra Louis de Lavalin."
"Hän on täällä, sire."
"Hyvä. Te voitte mennä."
Luutnantti tervehti, pyörähti ympäri ja meni tiehensä miekan ja kannusten kilistessä, ja keisari käänsi siniset silmänsä minuun. Minä olin usein kuullut puhuttavan silmistä, jotka voivat nähdä toisen läpi, vaan tämä terävä katse todellakin tuntui tunkevan toisen sisimpiinkin ajatuksiin. Vaan niiden ankaruus oli poissa, ja minä näin hänen silmissään sulaa hyvyyttä ja ystävällisyyttä.
"Te olette tullut tarjoamaan minulle palvelustanne, herra de Laval?"
"Niin, sire."
"Siihen on tarvittu kauan ennen kuin olette voinut päättää."
"Minä en ole ollut oma herrani, sire."
"Teidän isänne oli ylimys?"
"Oli, sire."