Täällä oli olkivuode, joka osotti, että Toussac oli täällä viettänyt tämän päivän. Vaan nyt ei häntä näkynyt vilaukseltakaan, ja nähtävästi hän oli kiivennyt portaita, jotka johtivat ylemmäs. Me nousimme niitä, vaan eteemme tuli vahva puu-ovi.
"Antautukaa, Toussac!" huusi Savary. "Teillä ei ole toivoakaan päästä nyt pakoon."
Kuului käheä nauru oven takaa.
"Minäpä en olekaan sellainen mies, joka niin vain antaudun. Vaan minä teen teille ehdotuksen. Jos te nyt minut jätätte, niin minä kunniasanallani vakuutan, että huomenna tulen leiriin. Minulla on maksettavana pieni velka."
"Mahdotonta jättää teitä."
"Teiltä säästyisi siten varsin paljo vaivaa."
"Me emme voi suostua pyyntönne. Teidän täytyy antautua."
"Sitten teillä on paljo työtä."
"Elkää kerskuko, te ette voi päästä meistä. Painakaa hartionne ovea vasten ja työntäkää kaikki yhtaikaa."
Avaimen reijästä kuului pistoolin laukaus ja luoti lensi välitsemme. Me heittäysimme ovea vastaan. Se oli paksu, vaan lahonut. Ryskyen se hajosi rynnistäessämme. Me syöksimme sisään aseet käsissä, vaan huone oli tyhjä.