"Hyökkäsittekö hänen kimppuunsa?"
Professori hengitti syvään, mutta ei sanonut mitään.
"Eikä tämä tapahdu ensi kertaa", sanoi konstaapeli päätään ravistaen, "Te saitte viime kuussa samasta syystä ikävyyksiä. Nyt on tuolla nuorella miehellä sinelmä silmän luona. Syytättekö häntä, sir?"
Minä hellyin.
"En", sanoin minä, "sitä en tee."
"Miksette?" sanoi konstaapeli.
"Syy oli minun. Minä tuppauduin hänen seuraansa. Hän varoitti minua."
Konstaapeli pisti muistikirjan kiinni.
"Jättäkää tuollaiset esiintymiset", sanoi hän. "Kas niin, menkää eteenpäin, eteenpäin!" Viimeiset sanat lausuttiin teurastajapojalle, palvelustytölle ja joillekuille muille toimettomille vetelehtijöille, joita oli kokoontunut meidän ympärillemme. Hän käydä tömisti katua eteenpäin vieden tuota pientä joukkoa edellään. Professori katsoi minuun ja hänen katseessaan oli jotakin veitikkamaista.
"Tulkaa huoneeseen!" sanoi hän. "En ole vielä kaikkea selvittänyt teidän kanssanne."