Minä siirsin tuolini lähemmäksi häntä.
"Kuinka voitte tietää, että minä aioin kosia teitä?" kysyin minä teeskentelemättömän hämmästyneenä.
"Kyllä nuo oireet aina tuntee! Mahtaneeko nainen milloinkaan valmistumattomana joutua tuohon tilanteeseen? Mutta, hyvä Ned, meidän ystävyytemmehän on ollut niin todellista ja miellyttävää! Olisi väärin särkeä sitä. Eikö teidänkin mielestänne ole ihanaa, kun nuori mies ja nuori nainen voivat niin vapaasti seurustella keskenään kuin me?"
"Enpä tiedä, Gladys. Katsokaahan, minähän voin puhua yhtä vapaasti myös — asemapäällikön kanssa." En voi ymmärtää, kuinka tämä virkamies tuli sekoitetuksi asiaan, mutta niin nyt kerta kaikkiaan kävi, ja me nauroimme molemmat. "Sellainen suhde ei minua tyydytä. Minä tahdon kietoa käteni teidän ympärillenne, tuntea teidän päänne rintaani vasten ja — oi Gladys, minä tahdon —."
Hän oli hypähtänyt tuoliltaan huomattuaan, että minä aioin tekoina toteuttaa mielihaluni.
"Nyt te olette särkenyt kaiken, Ned", hän sanoi. "Ennenkuin tällaista sattuu, on kaikki niin vapaata ja luontevaa. Tämä oli todellakin ikävää. Kuinka nyt ette voinut hillitä itseänne?"
"Syy ei ole minun", väitin. "Luonto ja rakkaus ovat minua voimakkaammat."
"Ehkä on toista, jos molemmat rakastavat. Mutta minä en ole koskaan kokenut mitään sellaista."
"Mutta teidän täytyy, teidän, joka olette niin kaunis ja niin sielukas. Oi Gladys, te olette luotu rakkautta varten. Teidän täytyy rakastaa!"
"En voi muuta kuin odottaa, kunnes rakkaus tulee."