"Jos teidän armonne todellakin hyväntahtoisesti suvaitsee, niin minä mielelläni lausun mielipiteeni", sanoi hän hyvin ivallisesti. "En ole tottunut kuulusteltavaksi tavalla, jota te, mylord, pidätte sopivana. En ymmärtänyt, että minun olisi pitänyt pyytää teiltä lupa harmittomaan pilaani."
Vasta kun lordi nöyrästi oli pyytänyt anteeksi, heltyi tuittupäinen ystävämme. Kun hänen kiihoittuneet tunteensa olivat rauhoittuneet, alkoi hän puhua pitäen kaatuneella puunrungolla seisten meille pienen luennon tapansa mukaan sellaisella äänellä, että olisi luullut sen olevan tarkoitettu tuhatpäisen kuulijakunnan arvokkaaksi valistukseksi.
"Olen taipuvainen hyväksymään ystäväni, professori Summerleen, mielipiteen, että nämä merkit ovat asfalttia. Koska tämä ylätasanko on vulkaaninen muodostuma ja asfaltti on plutonisten voimain vaikutuspiiriin kuuluva aine, en epäilekään, ettei sitä olisi ollut vapaana juoksevassa tilassa, ja eläin on ollut sen kanssa kosketuksessa. Paljon tärkeämpi on kysymys tämän lihaasyövän pedon olemassaolosta. Mehän osapuilleen tiedämme, että tämä ylätasanko ei ole tavallista englantilaista kreivikuntaa suurempi. Tällä rajoitetulla alueella on lukemattomien vuosien aikana elänyt paljon eläintyyppejä, jotka jo ovat kadonneet muusta maailmasta. On päivän selvää, että jos nuo lihaasyövät hirviöt niin pitkien aikamäärien kuluessa olisivat saaneet esteettömästi lisääntyä, olisivat ne syöneet loppuun ruokavaransa, ja olisi heidän täytynyt luopua elintavoistaan ja eläinruoasta, tai kuolla nälkään. Me näemme, että niin ei ole tapahtunut. Meidän täytyy siis olettaa, että luonnon tasapaino on säilynyt jonkun vastavaikutuksen avulla, mikä rajoittaa näiden eläinten lukua. Perin mieltäkiinnittävä kysymys, joka odottaa ratkaisuansa, on senvuoksi tuon vastavaikutuksen ja sen käytäntöönsoveltuneisuuden keksiminen. Toivon että me myöhemmin saamme tilaisuuden tutkia lähemmin lihaasyöviä dinosauruksia."
"Ja minä toivon, että emme enää ikinä niitä näkisi."
Professori kohotti vain kulmakarvojaan aivankuin tekee koulumestari, kun joku ilkeä koulupoika on tehnyt nenäkkään huomautuksen.
"Ehkäpä professori Summerleella on jotakin sanomista tämän asian yhteydessä", sanoi hän ja oppineet herrat kohosivat nyt ohennettuihin tieteellisiin ilmapiireihin, joissa syntyneisyysmäärien mahdollisuudet mitattiin elantotarpeiden vähentyneellä käytöllä, olemassaolon taistelua tutkittaessa.
Sinä aamupäivänä me kartoitimme osan ylätasankoa, ja välttäen pterodaktylien rimpeä me pysyttelimme puron itäpuolella. Sillä taholla oli maa vielä taajan metsän peittämää, niin että me vaivoin pääsimme eteenpäin.
Tähän asti ollen kuvannut ainoastaan Maple Whiten Maan kauhuja, mutta oli sillä muunlaisiakin kokemuksia meille tarjottavana. Koko aamupäivän kuljimme me ihanien kukkien keskessä — huomasin, että ne useimmiten olivat joko valkeita tai keltaisia, mitkä värit professorien selvityksen mukaan olivat kukkaismaailman alkuperäisimmät. Monin paikoin oli maa aivan niitten peittämä, ja nilkkoihin asti me vajosimme tuohon ihmeelliseen pehmeään mattoon, jonka tuoksu oli niin suloinen ja voimakas, että se aivan huumasi. Tuttu Englannin mehiläinen surisi ympärillämme. Monet puut, joiden lehvien alitse me kuljimme, ja joista toiset olivat tuttuja lajeja, toiset outoja muunnoksia, nuokkuivat hedelmien painamina. Tarkastaen millaisia puita eläimet karttoivat, vältimme me myrkyttymisen vaaran ja saimme hyvältämaistuvan lisän ruokaamme. Kulkiessamme näimme metsiköissä paljon polkuja, joita villipedot olivat tehneet, ja pehmeämmissä kohdissa oli kummallisia jalanjälkiä, muun muassa iguanodoksen. Eräässä viidakossa näimme kerran noita jättiläispetoja, ja lordi Roxton voi kiikarinsa avulla todeta, että myös näiden iholla oli asfalttitahroja, vaikka ei samoissa ruumiinosissa, kuin aamulla näkemillämme eläimillä. Tätä ihmettä emme voineet selvittää.
Me tapasimme monta eläinlajia, kuten piikkisikoja, suomuisia muurahaiskarhuja ja monivärisiä pitkäkoipisia villisikoja. Vilahdukselta näimme erään kukkulan yli vinhaa vauhtia juoksevan suuren tummanruskean eläimen. Se juoksi niin nopeasti, että emme voineet erottaa yksityiskohtia. Mutta jos se, kuten lordi Roxton väitti, kuului hirvien sukuun, niin oli se yhtä suuri kuin ne suunnattomat irlantilaiset hirvet, joita silloin tällöin kaivetaan esiin kotimaani rämeistä.
Tuon salaperäisen leirissämme tapahtuneen kotitarkastuksen jälkeen me aina palasimme sinne hyvin arkoina. Tällä kerralla oli kuitenkin kaikki koskemattomana. Samana iltana me pidimme laajan neuvottelun nykyisestä asemastamme, ja minun täytyy se juurtajaksain toistaa, koska se johti meidät saamaan täydellisempää tietoja Maple Whiten Maasta, kuin mitä olisimme monen viikon tutkimusmatkoilla voineet itsellemme hankkia. Summerlee aiheutti ensin väittelyn. Hän oli ollut koko päivän hyvin riidanhaluinen, ja nyt sanoi lordi Roxton varomattomasti jotakin meidän huomispäivän tehtävistämme, ja se sai hänen pahantuulensa puhkeamaan ilmoille.