"Rakkaani!" hän huudahti olkansa yli katsahtaen; "rakkaani, täällä on vieraamme! Tervetuloa, tervetuloa Greylandsiin! Hauskaa on tutustua teihin, Marshall serkku, ja pidän suurena kohteliaisuutena, että kunnioitatte tätä uneliasta pikku sopukkaa läsnäolollanne."
Ei voinut ajatella sydämellisempää sävyä, ja minun tuli heti huoleton olla. Mutta tarvittiinkin kaikki hänen herttaisuutensa korvaamaan hänen vaimonsa kylmyyttä, vieläpä tylyyttäkin. Tämä astui esille miehensä kutsusta, kookas, laiha nainen, luullakseni brasilialaista sukuperää, vaikka puhuikin oivallista englantia; minä annoinkin anteeksi hänen epäkohteliaisuutensa siinä oletuksessa, että hän oli tavoillemme vieras. Hän ei kuitenkaan yrittänyt silloin eikä myöhemminkään salata, että minä en ollut mikään tervetullut kävijä Greylandsin kartanossa. Hänen sanansa olivat tavallisesti kylläkin kohteliaita, mutta hänellä oli erinomaisen herkkä-ilmeiset mustat silmät, ja niistä luin heti alussa aivan selvästi hartaan toivomuksen, että jo olisin jälleen Lontoossa.
Mutta velkani ahdistivat liiaksi ja rikkaan sukulaiseni apuun perustamani suunnitelmat olivat niin ylen tärkeitä, etten voinut antaa hänen vaimonsa nurjamielisyyden niitä kukistaa. En siis ollut millänikään hänen kylmäkiskoisuudestaan ja asetuin serkkuani kohtaan yhtä sydämelliseksi kuin tämä minulle osottautui. Hän ei ollut säästänyt mitään vaivoja tehdäkseen oloni mukavaksi. Kamarini oli viehättävä. Hän pyyteli minua ilmaisemaan mitä tahansa saatoin haluta ollakseni tyytyväinen. Kieleni kärjellä pyöri mainita hänelle, että tuntuva maksu-osotus melkoisesti vaikuttaisi siihen suuntaan, mutta ajattelin, että se saattaisi tuttavuutemme nykyisellä asteella vielä olla ennenaikaista. Päivällinen oli mainio, ja istuessamme kahden kesken hänen havana-sikaareitansa ja kahviansa maistellen, jonka jälkimäisen hän kertoi olevan erityisesti valmistettua hänen viljelysmaallaan, näyttivät minusta kaikki kyytimieheni ylistykset oikeutetuilta; en varmaankaan ollut koskaan tavannut hyväluontoisempaa ja vieraanvaraisempaa miestä.
Mutta hilpeästä suopeudestaan huolimatta oli hänellä luja oma tahto ja tulinen luonne. Siitä sain seuraavana aamuna näytteen. Mrs. Kingin kummallinen vastenmielisyys minua kohtaan oli niin voimakas, että hänen käytöksensä aamiaispöydässä oli melkein loukkaava. Mutta vasta serkkuni poistuttua kävi hänen puolisonsa tarkotus epäilemättömäksi.
"Mukavin päiväjuna lähtee neljänneksen yli kahdentoista", virkkoi hän.
"Mutta minä en ole aikonut lähteä tänään", vastasin vilpittömästi, kenties uhmatenkin, sillä minä olin päättänyt, etten antaisi tuon naisen ajaa itseäni tieheni.
"Hoo, jos se teistä riippuu — —" sanoi hän ja pysähtyi, mitä hävyttömin ilme silmissään.
"Olen varma siitä", vastasin, "että mr. Everard King sanoisi minulle, jos viipyisin kauvemmin kuin pysyn tervetulleena".
"Mitä tämä? Mitä tämä?" lausui ääni, ja hän astahti huoneeseen. Hän oli kuullut viimeiset sanani, ja katse kasvoihimme kertoi hänelle muun. Siinä silmänräpäyksessä saivat hänen lihavat, hilpeät kasvonsa suorastaan julman ilmeen.
"Saanko pyytää sinua hetkisen kävelemään ulkona, Marshall", virkkoi hän. (Voin mainita, että minun nimeni on Marshall King.)