"Jotkut nimittävät sitä mustaksi pumaksi, mutta todellisuudessa se ei ollenkaan ole puma. Tuo otus on lähes yksitoista jalkaa mitaltaan kuonosta hännän huippuun. Neljä vuotta takaperin se oli pikkuinen musta karvapallo, josta kiilui kaksi keltaista silmää. Se myytiin minulle äskensyntyneenä penikkana Rio Negron lähteitä ympäröivässä korpimaassa. Alkuasukkaat olivat keihästäneet sen emän, sitten kun tämä oli surmannut heistä kymmenkunnan."
"Ne ovat siis julmia petoja?"
"Kavalimpia ja verenhimoisimpia elukoita mitä maa päällään kantaa. Puhuppas brasilialaisesta kissasta ylämaan intiaanille, niin näet hänen värisevän. Ihmiset ovat niille maukkaampia kuin metsänriista. Tämä otus ei ole vielä koskaan maistanut elävää verta, mutta kun se sen tekee, niin siitä koituu hirmu. Nykyään se ei siedä luolassaan ketään muuta kuin minua. Ei edes Baldwin, tallirenki, uskalla sitä lähestyä. Minä taasen olen sille sekä äitinä että isänä."
Puhuessaan hän äkkiä hämmästyksekseni avasi oven ja pujahti sisälle, sulkien sen heti perässään. Hänen äänensä kuullessaan nousi tuo notkea jättiläinen, haukotteli ja hieroi pyöreätä mustaa päätänsä hellästi hänen, kylkeensä, hänen sitä taputellessaan ja hyväillessään.
"Nyt, Tommy, häkkiisi!" käski hän.
Suhdaton kissa asteli huoneen toiselle puolelle ja asettui erään ristikon alle lepäämään. Everard King tuli ulos, tarttui mainitsemaani rautaiseen kahvaan ja alkoi pyörittää sitä. Tästä alkoi käytävässä oleva kankirivi siirtyä seinän raon läpi tuon ristikon aidaksi, muodostaen täydellisen häkin. Sen tultua paikoilleen hän taaskin avasi oven ja kutsui minut huoneeseen, jonka ilma oli raskas suurille lihansyöjille omituisesta kirpeästä, ummehtuneesta tuoksusta.
"Näin olemme me järjestäneet kopin", selitteli hän. "Se saa päivisin koko huoneen haltuunsa, mutta yöksi suljemme sen häkkiinsä. Kääntämällä kahvaa käytävässä voi sen päästää ulos ja jälleen sulkea häkkiin. Ei, ei, älä tee sitä!"
Olin pistänyt käteni kankien raosta taputellakseni elukan kiiltävää, kohoilevaa kuvetta. Hän veti käteni totisen näköisenä takaisin.
"Vakuutan sinulle, että kissani ei ole kesy. Älä kuvittelekaan, että kukaan voi seurustella sen kanssa yhtä vapaasti kuin minä. Se ei halua itselleen ystäviä — vai mitä, Tommy? Ahaa, se kuulee puolisensa olevan tulossa! Niin, poikaseni!"
Kivilaakaisesta käytävästä kuului askelia, ja peto oli hypähtänyt jaloilleen, marssien edestakaisin ahtaassa häkissään, keltaiset silmät kiiluvina ja tulipunainen kieli vavahtelevana epätasaisen, valkean hammasrivin raossa. Tallirenki toi tarjottimella tukevan lihakimpaleen ja työnsi sen kankien lomitse pedolle. Tämä hypähti keveästi siihen käsiksi, vei sen nurkkaan ja repi ja raateli sitä käpäliensä välissä, aina väliin kohottaen verisen turpansa katsahtaakseen meihin. Se oli ilkeä ja samalla lumoava näky.