Kaikki nousivat seisaalleen ja hymyillen ja kumartaen kohottivat lasinsa soturille.
Tämän kalpeat kasvot punehtuivat ammatillisesta ylpeydestä.
"Olen aina pitänyt kirjani matkassani. En ole unohtanut mitään", hän selitti. "En luule, että olisi voitu tehdä enempää. Jos asemamme olisi kääntynyt huonoksi ja varustus joutunut vihollisten käsiin, niin te varmaankin olisitte vapauttaneet minut kaikesta syystä tai vastuusta." Hän katseli kaihoksien ympärilleen.
"Minä ainoastaan tulkitsen tämän seurueen mielipiteitä, eversti
Dresler", alkoi skotlantilainen pappi puhua, "sanoessani — mutta,
Herra armahtakoon! mikä mr. Ralstonia vaivaa?"
Tämän pää oli valahtanut ristikkäisille käsivarsille unen tyyneen lepoon.
"Älkää hänestä välittäkö", huomautti professori hätäisesti. "Me olemme nyt kaikki vastavaikutuksen asteella. Luulen meidän kaikkien toviksi raukeavan. Vasta tänä iltana tunnemme, mitä olemme saaneet kestää."
"Minä totisesti voin asettua ihan hänen kannalleen", virkkoi mrs. Patterson. "En tiedä milloin olisin ollut uneliaampi. Voin tuskin pitää päätäni ylhäällä." Hän lyyhistyi tuolinsa selkää vasten ja ummisti silmänsä.
"Tuota en tiedä Maryn milloinkaan ennen tehneen", huudahti hänen miehensä sydämellisesti nauraen. "Uinahtanut illallisensa päälle! Mitähän hän ajatelleekaan jälkeenpäin sen kuullessaan? Mutta ilma tuntuu helteiseltä ja painostavalta. En todellakaan kummastele ketään, jota tänä iltana nukuttaa. Minäkin käynen aikaisin levolle."
Ainslie oli puheliaalla, kiihtyneellä tuulella. Hän oli taaskin seisaallaan, lasi kädessään.
"Meidän pitäisi mielestäni kaikkien juoda yhteinen malja ja sitten laulaa 'Häipyiskö vanha tuttavuus'", ehdotti hän hymyillen koko seurueelle. "Viikon olemme kaikki soutaneet samaa venettä ja tulleet tuntemaan toisemme paremmin kuin levollisina rauhan päivinä olisi konsanaan käynyt päinsä. Olemme oppineet arvostamaan toinen toistamme, ja olemme oppineet arvossa pitämään toinen toisemme kansallisuutta. Everstimme tässä on Saksan edustaja. Isä Pierre on Ranskan puolesta. Amerikkaa edustaa professorimme. Ralston ja minä olemme brittiläisiä. Sitten ovat joukossamme naiset, Jumala heitä siunatkoon! He ovat olleet laupeuden ja armon enkeleitä koko piirityksen ajan. Meidän pitäisi mielestäni juoda naisten malja. Ihmeteltävää — se tyyni rohkeus, se kärsivällisyys, se — miten sanoisin? — se urhollisuus, se — se — hiisi vieköön, katsokaahan everstiä! Hänkin on vaipunut uneen — riivatun unettava ilma." Hänen lasinsa räiskähti pöydälle ja hän vaipui höpöttäen ja jupisten tuolillensa. Miss Sinclair, kalpea sairaanhoitajatar, oli uinahtanut hänkin. Hän nuokkui kuin katkennut lilja tuolinsa käsinojan varassa. Mr. Patterson katseli ympärilleen ja hypähti seisaalleen. Hän pyyhkäisi punehtunutta otsaansa kädellään.