"Ei, kaikki lienee kunnossa, Mussa", vastasi isäntäni. "En sentään voi oikein hyvin tänä iltana ja soisin kovin mielelläni, että jäisit saarelle."
Näin afrikkalaisen mustapintaisista kasvoista, että hänessä taistelivat pelko ja velvollisuus. Iho oli saanut sen harmahtavan punerruksen, joka neekerissä vastaa kalpeutta, ja silmät vilkuilivat levottomina.
"Ei, ei, massa Walker", hän viimein huudahti, "teidän on parempi tulla minun kanssani hylkyyn, sah. Paljoa paremmin minä teistä pidän huolta hylyssä, sah!"
"Ei käy laatuun, Mussa. Valkoihoiset eivät karkaa asemiltansa."
Taaskin kuvastui neekerin kasvoissa tiukka ottelu, ja yhä pääsi voitolle kammo.
"En voi, massa Walker, sah!" hän valitti. "Kautta kaiken minä en voi jäädä. Jos olisi eilispäivä nyt taikka huomen, mutta tämä on kolmas yö, sah, enkä minä hirviä siksi jättäytyä."
Walker kohautti hartioitaan.
"Menehän sitten!" hän sanoi. "Postilaivan poiketessa saatkin palata Sierra Leoneen, sillä minä en rupea pitämään palvelijaa, joka lähtee tiehensä silloin kun häntä kipeimmin tarvitsen. Tämä kai tuntuu teistä salaperäiseltä, vai onko tohtori teille selittänyt, kapteeni Meldrum?"
"Näytin kapteeni Meldrumille vannehtimoa, mutten mitään kertonut", virkkoi t:ri Severall. "Olet huonon näköinen, Walker", hän lisäsi kumppaniinsa vilkaisten. "Sinulle on tuima puuska tulossa."
"Niin, kaiken päivää on värisyttänyt, ja nyt on pääni raskas kuin kanuunan kuula. Otin kymmenen graania kiniiniä, ja korvani humisevat kuin kiehuva kattila. Mutta tahdon tänä yönä nukkua sinun kanssasi vannehtimossa."