"Kuumeeseenko hän kuoli?"
"Kuumeeseen! Katsokaa hänen jalkaansa!"
Vilkaisin alas ja huuliltani kirposi hirmustunut ähkäys. Toinen jalka ei ainoastaan ollut vääntynyt sijoiltaan, vaan pusertunut kerrassaan ympäri mitä luonnottomimmalle kierteelle.
"Hyvä Jumala!" voihkasin. "Mikä on voinut tämän tuottaa?"
Severall oli laskenut kätensä kuolleen miehen rinnalle.
"Tunnustelkaa tästä", hän kuiskasi.
Laskin käteni samalle kohdalle. Ei tuntunut mitään vastusta. Ruumis oli ihan pehmeä ja veltto. Se hyllyi kuin sahajauhonukkea painellessa.
"Rintalasta on rusentunut", selitteli Severall samoin kauhistunein kuiskein. "Hän on mäsänä. Jumalan kiitos, että hän sai laudanumia. Näette hänen kasvoistaan, että hän kuoli unessaan."
"Mutta kuka on tämän voinut tehdä?"
"Olen kokenut minkä kestän", sopersi tohtori otsaansa pyyhkien. "En liene pahempi pelkuri kuin muutkaan, mutta tämä nykistää minut. Jos olette menossa 'Gamecockiin' —"