"Voitte arvata, etten minä yksinäni kyennyt tätä kaikkea tekemään. Mitä saatoin minä tietää Englannin rautateistä? Mutta raha pystyy hankkimaan auliita apulaisia kautta maailman, ja pian oli minulla eräs Englannin teräväpäisimpiä miehiä apunani. En mainitse mitään nimiä, mutta olisi kohtuutonta minun vaatia kaikki ansio itselleni. Englantilainen apulaiseni oli sellaisen liiton arvoinen. Hän tunsi Lontoon-Länsirannikon radan perinjuurin ja hänellä oli käskettävänään joukko luotettavia ja älykkäitä työmiehiä. Aate oli hänen, ja omaa harkintaani tarvittiin ainoastaan yksityisseikkoihin. Ostimme puolellemme useita toimihenkilöitä, niistä tärkeimpänä James McPhersonin, joka tietojemme mukaan oli enimmin käytetty ylimääräisten junien konduktööriksi. Smith, lämmittäjä, oli myös palveluksessamme. Kuljettaja John Slaterille oli tehty viittauksia, mutta hänet oli havaittu itsepintaiseksi ja vaaralliseksi, joten herkesimme yrittämästä. Meillä ei ollut mitään varmuutta siitä, että monsieur Caratal ottaisi ylimääräisen junan, mutta hyvin luultavana sitä pidimme, sillä hänelle oli kovin tärkeätä saapua Parisiin ilman pienintäkään viivytystä. Senvuoksi ryhdyimme erityisiin valmisteluihin tämän toimenpiteen varalle — valmisteluihin, jotka olivat pienintäkin piirrettä myöten täydelliset kauvan ennen kuin hänen laivansa pääsi Englannin rannikon näkyviin. Teitä huvittanee kuulla, että eräs asiamieheni oli luotsialuksessa, joka opasti laivan ankkuripaikkaansa.
"Heti Caratalin saapuessa Liverpooliin näimme hänen uumoilevan vaaraa ja olevan varuillaan. Hän oli tuonut saattueenaan vaarallisen miehen nimeltä Gomez, hyvin aseestetun ja aseita käyttämään tottuneen veijarin. Tällä miehellä oli Caratalin salaiset paperit kannettavanaan ja hän oli valmis suojelemaan sekä niitä että isäntäänsä. Luultavasti oli Caratal ottanut hänet uskotukseen, joten Caratalin poistaminen ilman Gomezia olisi ollut pelkkää voimien haaskausta. Heidän oli välttämätön saada yhteinen kohtalo, ja sen mukaisesti sovittua suunnitelmaamme helpotti suuresti ylimääräisen junan tilaaminen. Olihan tuossa ylimääräisessä junassa yhtiön kolmesta palvelijasta todellisuudessa kaksi meidän palveluksessamme, hinnasta, joka saattaisi heidät elämänsä ijäksi riippumattomaan asemaan. En mene sanomaan, että englantilaiset ovat rehellisempiä kuin mikään muu kansa, mutta olen havainnut heidät kalliimmiksi ostaa.
"Olen jo maininnut englantilaisen asiamieheni — miehen, jolla on jommoinenkin tulevaisuus edessään, ellei joku kurkkuvika korjaa häntä ennen aikojaan. Hänen hoidettavanaan olivat kaikki järjestelyt Liverpoolissa; minä taasen asetuin Kenyon Junctionin majataloon, missä odotin sovittua merkkiä toimiakseni. Kun ylimääräisestä oli kauppa tehty, niin asiamieheni heti sähkötti minulle kuinka pian kaiken tulisi olla valmiina. Hän itse pyysi myöskin saada ylimääräisen junan Horace Mooren nimellä, toivoen pääsevänsä monsieur Caratalin seuraan, mikä joissakin olosuhteissa olisi saattanut olla meille hyödyksi. Jollei esim. suuri hankkeemme olisi onnistunut, niin olisi asiamieheni velvollisuudeksi jäänyt ampua heidät molemmat ja hävittää heidän paperinsa. Mutta Caratal oli varuillaan ja kieltäysi ottamasta ketään vierasta matkaansa. Asiamieheni silloin poistui asemalta, palasi toista tietä, astui junan toiselta puolelta konduktöörivaunuun ja matkusti McPhersonin kumppanina.
"Teidän tehnee jo mieli kuulla järjestelyjeni laatu. Kaikki oli valmistettu useampia päiviä aikaisemmin, ja ainoastaan lopulliset liikkeet puuttuivat. Valitsemamme sivurata oli aikoinaan ollut emäradan yhteydessä, mutta sittemmin eristetty. Meidän tarvitsi vain asettaa sijoilleen muutamia kiskopareja jälleen luodaksemme liitoksen. Nämä kiskot oli kiinnitetty niin pitkälle kuin ilman ilmitulon vaaraa saattoi, ja nyt oli vain kysymyksessä tehdä rata valmiiksi ja sovittaa vaihde entiselle paikalleen. Ratapölkkyjä ei oltu alkujaankaan siirretty, ja kiskot, liitoslevyt ja mutterit olivat kaikki käsillä, sillä me olimme ottaneet ne eräästä haararadan sivuraiteesta. Pienen, mutta taitavan työkuntani avulla meillä oli kaikki valmiina aikaa ennen ylimääräisen junan saapumista. Saapuessaan se siirtyi pikku haararadalle niin keveästi, ettei kumpikaan matkustaja näy ollenkaan huomanneen vaihteen tärähdyksiä.
"Suunnitelmamme mukaan piti lämmittäjä Smithin huumata kloroformilla kuljettaja John Slater, jotta hän katoaisi toisten mukana. Tässä kohden, ja ainoastaan tässä kohden, suunnitelmamme epäonnistui — ellen ota lukuun McPhersonin rikollista hulluutta kirjottaa vaimolleen. Lämmittäjämme teki työnsä niin kömpelösti, että Slater vastaan ponnistellessaan putosi veturista, ja vaikka onni oli sikäli puolellamme, että hän siinä taittoi niskansa, jäi hän kuitenkin tahraksi mestariteokseen moiseen, jota, täydellisenä on ainoastaan äänettömällä ihailulla arvosteltava. Rikostuntija näkee kaikissa erinomaisissa järjestelyissämme ainoaksi hairahdukseksi John Slaterin. Miehen, jolla on ollut niin monta menestynyttä puuhaa kuin minulla, kannattaa olla vilpitön, ja senvuoksi viittaan John Slateriin selvänä hairahduksenamme.
"Mutta nyt olen saanut ylimääräisen junamme pienelle kahden kilometrin eli runsaan engl. penikulman mittaiselle sivuradalle, joka johtaa tahi ennen johti Heartseasen hyljätylle kaivokselle, mikä aikoinaan oli Englannin suurimpia kivihiilikaivoksia. Kysynette mistä johtuu, ettei kukaan nähnyt junaa tällä käyttämättömällä radalla. Se kulkee pitkin pituuttaan syvässä leikkauksessa; kukaan ei voinut sitä nähdä, ellei hän ollut leikkauksen reunalla. Ja leikkauksen reunalla olikin katsoja. Minä olin. Kerronpa mitä sieltä näin.
"Apulaiseni oli jäänyt vaihteen luo valvoakseen junan siirtymistä radallamme. Hänellä oli mukanaan neljä aseestettua miestä, jotta meillä vielä olisi keinoja varalla, jos juna suistuisi radalta, kuten vaihdekiskojen tavattoman ruostumisen johdosta pidimme mahdollisena. Nähtyään sen turvallisesti poikenneen sivuradalle hän luovutti vastuun minulle. Odottelin eräällä kohdalla, jolta näki kaivoksen aukon, ja minäkin olin varustautunut aseilla samaten kuin kaksi kumppaniani. Olin siis aina valmis, tapahtuipa mitä tahansa.
"Junan jouduttua haararaiteelle hiljensi Smith, lämmittäjä, veturin vauhdin, ja sitten jälleen pantuaan täyden höyryn käyntiin hän samassa silmänräpäyksessä hyppäsi maahan englantilaisen luutnanttini ja McPhersonin perässä. Kenties juuri tämä vauhdin hiljentäminen ensiksi herätti matkustajien huomiota, mutta juna kiiti jo täyttä menoa ennenkuin heidän päänsä ilmestyi avoimeen ikkunaan. Väkisinkin hymyilen ajatellessani kuinka ällistyneitä heidän täytyi olla. Kuvitelkaahan omia tunteitanne, jos vilkaistessanne ulos loistovaunustanne äkkiä huomaisittekin radan ruostuneeksi ja rosoiseksi, keltaisen ja punaisen kirjavaksi! Kylläpä mahtoi heidän hengityksensä salpautua, kun heille salamana valkeni, että heitä tuon kolkon radan päässä ei odottanut Manchester, vaan Kuolema. Mutta juna syöksyi nyt huimaa vauhtia, vaaruen ja nytkähdellen pitkin lahonneita raiteita, joita vastaan pyörät kamalasti kitkuivat. Olin lähellä ja erotin heidän kasvonsa. Caratal luullakseni rukoili — hänen kädessään heilui helminauhan tapainen. Toinen mölisi kuin teurastushuoneen verta haistava härkä. Hän näki meidän seisovan äyräällä ja viittoili meille kuin hullu. Sitten hän sieppasi ranteestaan salkun ja heitti en ikkunasta meihin päin. Hänen tarkotuksensa oli tietysti ilmeinen. Siinä olivat todisteet, ja he lupasivat vaieta, jos heidän henkensä säästettäisiin. Se olisi ollut mieluista, jos olisimme voineet sen tehdä, mutta asia on asia. Sitäpaitsi oli juna nyt yhtä vähän meidän hallittavissamme kuin heidänkin.
"Hän herkesi karjumasta, kun juna karautti mutkan ympäri ja he näkivät kaivoksen mustan aukon edessään ammottavan. Olimme poistaneet sen peitteenä olleen laudoituksen ja puhdistaneet partaat. Kiskot olivat ennen ulottuneet hyvin lähelle aukkoa, kivihiilien lastaamisen helpottamiseksi, ja meidän tarvitsi vain lisätä pari kolme kiskoparia johtaaksemme radan ihan reunalle asti; oikeastaan ulottui ratamme noin kolme jalkaa ylikin sen.
"Näimme kaksi päätä ikkunassa: alapuolella Caratalin, yläpuolella Gomezin; mutta näkemänsä oli kumpaisenkin mykistänyt. Eivätkä he kuitenkaan kyenneet vetämään päätänsä takaisin. Näky näytti heidät herpaisseen.