Mac Donald hymähti ja loi minuun pyytävän katseen.
— Teidän ajatuksenne, mr Holmes, juoksevat niin nopeasti, että minun on vaikea seurata niitä. Jätätte aina välillä pois jonkun kohdan enkä minä oikein käsitä yhteyttä. Mitä ihmettä on tuolla maalari-vainajalla tekemistä Birlstonen asian kanssa?
— Kaikki tieto on hyödyksi salapoliisille, huomautti Holmes. Myöskin se arkipäiväinen seikka, että eräs Greuzen maalaus nimeltään "La fille et l'agreau", vuonna 1865 tuotti miljoonan kaksisataatuhatta frangia — siis yli neljäkymmentätuhatta puntaa — Poptali-huutokaupassa, voi aiheuttaa teissä uuden ajatussarjan.
Oli vallan selvää, että se aiheutti uuden ajatussarjan. Tarkastajan harrastus asiaan näytti hyvin kiihkeältä.
— Tahdon muistuttaa teille, jatkoi Holmes, että professorin palkasta saa varman tiedon useista luotettavista hakemisto-teoksista. Se on seitsemänsataa puntaa vuodessa.
— Kuinka hän sitten on voinut ostaa? —
— Sitä minäkin sanon — kuinka hän on voinut?
— Tämä on vallan merkillistä, sanoi tarkastaja miettiväisenä.
Puhukaa enemmän, mr Holmes. On hauskaa kuulla teitä.
Holmes hymyili. Hän lämpeni aina, kun häntä vilpittömästi ihailtiin — tositaiteilijalle ominainen luonteenpiirre.
— Mutta miten käy silloin Birlstonen? sanoi hän.