— En. Kuulin mrs Douglasin tulevan jälkeeni portaissa ja riensin estämään häntä näkemästä tuota kauheata näkyä. Taloudenhoitajatar, mrs Allen, tuli ja vei hänet pois. Ames oli myöskin tullut alas, ja me kiiruhdimme takaisin huoneeseen.
— Mutta minä olen varmasti kuullut, että nostosilta on aina öisin ylhäällä.
— Niin se oli tänäkin yönä, kunnes minä laskin sen alas.
— Miten on siis murhaaja päässyt pakenemaan? Eihän se ole mahdollista. Mr Douglas on kai itse ampunut itsensä?
— Niin mekin aluksi luulimme. Mutta katsokaahan! Barker veti syrjään uutimen ja näytti, että pieniruutuinen akkuna oli vallan auki. Ja katsokaahan tätä! Hän piti lamppua alempana ja se valaisi veristä tahraa aivan kuin kengän anturan jättämää jälkeä akkunalaudalla. Tuossa on seisonut joku, joka on lähtenyt ulos täältä.
— Arvelette, että joku on kahlannut vallihaudan poikki?
— Niin juuri.
— Jos tulitte huoneeseen puoli minuuttia sen jälkeen kuin rikos oli tehty, täytyi hänen silloin juuri olla vedessä.
— Siitä olen varmasti vakuutettu. Oi, miten toivonkaan, että silloin olisin juossut akkunan luo. Se oli kuitenkin piilossa, kuten näette, uutimen takana ja senvuoksi ei se ensinkään juolahtanut mieleeni. Sitten kuulin mrs Douglasin tulevan portaissa enkä minä voinut päästää häntä huoneeseen. Se olisi ollut liian kamalata.
— Todella kamalata, sanoi tohtori ja katseli ruhjottua päätä ja kauheita tahroja sen ympärillä. Sellaisia vammoja en ole täällä nähnyt Birlstonen rautatieonnettomuuden jälkeen.