Kohautin olkapäitäni.
— Eihän minulla ole mitään sen asian kanssa tekemistä, sanoin minä.
— Ehkä joskus arvostelette minua oikein. Jos vain voisitte kuvitella —
— Tohtori Watsonin ei tarvitse kuvitella mitään, tokaisi Barker vapaasti. Kuten hän itse sanoo, ei hänellä ole vähintäkään tekemistä asian kanssa.
— Aivan oikein, sanoin minä, ja siksi pyydän saada jatkaa kävelyäni.
— Viipykää hetkinen! huudahti mrs Douglas rukoilevasti. On kysymys, jota te olette pätevämpi ratkaisemaan kuin kukaan muu maailmassa ja vastauksella voi olla suuri merkitys minulle. Paremmin kuin kukaan muu tunnette mr Holmesin ja hänen suhteensa poliisiin. Jos otaksumme, että hänelle täydessä luottamuksessa ilmoitetaan joku asia, niin onko luultavaa että hän silloin ilmoittaa sen salapoliisille.
— Juuri niin, sanoi Barker kiihkeästi. Onko hän itsenäinen vai kuuluuko hän kokonaan heidän joukkoonsa?
— En todellakaan tiedä, onko minulla oikeutta pohtia tuota kysymystä, vastasin minä.
— Pyydän, rukoilen sitä teiltä, tohtori Watson. Vakuutan, että siitä on meille — minulle suurta apua, jos te tässä suhteessa rupeatte neuvonantajaksemme.
Hänen äänellään oli niin rehellinen sävy, että hetkeksi kokonaan unohdin hänen kevytmielisyytensä enkä toivonut muuta kuin tehdä hänelle mieliksi.