— Niin teen.
— Siispä Osaston n:o 341, Vermissa, nimessä lausun teidät tervetulleeksi nauttimaan sen etuoikeuksista ja ottamaan osaa sen keskusteluihin. Kaatakaa laseihin, veli Scanlan, niin juomme arvoisan veljemme maljan.
Mc Murdon takki oli tuotu hänelle, mutta ennenkuin hän pani sen päälleen, hän katsoi tarkkaan oikeaa kättään, jossa tuntui vielä hirveätä tuskaa. Siinä oli selvä ympyrä, jonka sisällä oli kolmio, syvät ja punaiset niinkuin poltinrauta oli ne jättänyt. Pari hänen naapureistaan kääri ylös hihansa ja näytti omaa osastomerkkiään.
— Meidän on kaikkien täytynyt se kestää, sanoi toinen, mutta eivät kaikki ole olleet yhtä uljaita kuin te.
— Ei se ollut mitään, sanoi hän; mutta sitä poltti ja särki siitä huolimatta.
Kun maljanjuonti, joka seurasi jäseneksiottamisen menoja, oli toimitettu, yhdyttiin osaston asioita käsittelemään. Mc Murdo, joka oli tottunut vain Chicagon kuiviin keskustelunaiheisiin, kuunteli tarkkaavaisesti ja enemmän kummissaan kuin uskalsi näyttää.
— Ensimäinen asia muistolistassa, sanoi Mc Ginty, on seuraava kirje Osaston Mestarilta Windlelta, Merton Countysta, Osasto 249. Hän kirjoittaa:
Hyvä Sir — On annettava pistos Andrew Raelle, joka on hiilikaivosten omistajain Raen ja Sturmashin palveluksessa, lähellä tätä paikkaa. Muistanette kai, että teidän osastonne on velkaa meille vastapalveluksen, senjälkeen kun kaksi veljeä auttoi teitä poliisien jutussa. Jos lähetätte tänne kaksi reipasta miestä, pitää heistä huolen tämän osaston rahastonhoitaja Higgins, jonka osoitteen tiedätte. Hän ilmoittaa heille milloin tulee toimia ja miten. — Veljenne
J. W. Windle, D.M.A.O.F.
— Windle ei ole milloinkaan kieltäytynyt, kun olemme pyytäneet häneltä lainaksi miestä tai paria, emmekä mekään voi kieltäytyä. Mc Ginty vaikeni ja katsoi ympäri huonetta kylmillä pahanenteisillä silmillään. Kuka tarjoutuu tähän hommaan?