Hänen pyöreät, ystävälliset kasvonsa säteilivät hyväntahtoisuutta, ja hän teki pieniä hypähdyksiä käydessään, niinkuin se, jonka on vaikea pysytellä paikoillaan iloissaan.
"Oletteko kuullut jotakin Hectorista?"
"Ihan todella. Hän lähti Spitheadista keskiviikkona ja ajattelee kirjoittaa Madeirasta. Mutta Te saatte tavallisesti tuoreempia tietoja Elmdenestä, kuin minä.
"Minä en tiedä, onko Laura saanut kirjettä. Oletteko ollut tervehtimässä tulokasta?"
"Olen, tulen juuri hänen luotaan."
"Onko tämä Raffles Haw nainut?"
"Ei, hän on nuorimies. Eikä hänellä tunnu olevan sukulaisiakaan, mikäli saatoin ymmärtää. Hän asuu yksinään lukuisine palvelijajoukkoineen. Mitä erinomaisimmin varustettu rakennus! Se sai minut ajattelemaan tuhatta ja yhtä yötä."
"Ja herra itse? Millainen tuntui hän olevan?"
"Hän on enkeli, suorastaan enkeli. En ole eläissäni koskaan nähnyt enkä kuullut sellaista hyvyyttä. Hän on tehnyt minut onnellisimmaksi ihmiseksi."
Papin silmät säteilivät liikutuksesta ja hän niisti äänekkäästi nenäänsä suureen, punaiseen nenäliinaansa.