"Puh! Onhan sitäpaitsi kysymys vain lainasta ja sitähän tapahtuu joka päivä liikealalla. Kuinka voit puhua niin tyhmästi Roobert?"
Varhain päivällä, jolloin tämä tapahtui, voi kuitenkin poika isänsä äreästä, riidanhaluisesta käytöstavasta nähdä, että hän oli juonut. Se oli tullut hänelle tavaksi viime aikoina; harvoin oli hän enää täysin selvä.
"Mr Raffles Haw voi itse paraiten tietää, mitä tekee siinä suhteessa", sanoi Roobert kylmästi. "Kun hän ansaitsee rahansa, saanee hän käyttääkin niitä, miten parhaiten haluaa".
"Ja millä tavalla ansaitsee hän niitä? Sitä sinä et tiedä, Roobert. Sinä et tiedä, vaikka auttaisit ja yllyttäisit häntä rikokseen avustaissasi häntä tuhlailemisessa. Onko koskaan kuultu sellaisia rikkauksia ansaitun kunniallisesti? Ei, sanon minä. Ja sanon senkin, että kultamöhkäleillä ei ole hänen edessään enemmän arvoa kuin kivihiilillä kaivostyömiesten silmissä. Hän voisi rakentaa koko talon pelkästä kullasta ilman sen enempiä mutkia".
"Tiedän, että hän on hyvin rikas, isä. Luulen kuitenkin hänen toisinaan liioittelevan ja antavan mielikuvituksensa viedä häntä harhaan. Olen kuullut hänen puhuvan suunnitelmista, joita maailman rikkaimman miehen olisi mahdoton toteuttaa".
"Älä anna pettää itseäsi, poikani. Vanha isä raukkasi ei ole niin typerä, ei, vaikka hän on vain vanha, kunniallinen, aineelliseen ahdinkoon joutunut kauppias".
Hän katsoi vinosti poikaansa ja iski silmää mitä ilkeimmästi irvistäen. "Minä haistan heti, missä on rahoja. Täällä löytyy rahoja, ja niin että riittää. Hän on maailman rikkain mies, se on minun luuloni, vaikka sanomatta jääköön, miten hän on siksi tullut. Minä en ole vielä aivan sokea, Roobert. Oletko nähnyt kuormavaunuja, jotka tulevat joka viikko?"
"Vaunuja, jotka tulevat kerran viikossa?"
"Niin, Roobert. Näetkö, voin kertoa sinulle vielä yhtä ja toista uutta. Ne tulevat juuri tänä aamuna. Joka lauvantai-aamu voit nähdä niiden tulevan. No, niin totta kuin elän, tuolla ne tulevat esille tien mutkasta."
Roobert katsahti taakseen ja näki suurten, ruskeiden kuormavaunujen kahden vankan hevosen vetäminä vitkalleen vyöryvän herraskartanoa kohden. Hevosten ponnistuksista ja vaunujen verkkaisesta kulusta päättäen täytyi niiden sisällyksen olla hyvin raskaan.