"Mutta yhtä kaikki tahdon minäkin nyt sanoa sanan puolestani. Salaisuuksia tai ei, sinä saat nähdä, että Lauralla on isä, joka ei anna sysätä itseään syrjään. Olkoon, että olen kokenut menestystä ja vastoinkäymistä maailmassa, minä en kuitenkaan ole vajonnut niin syvälle, että olisin nolla omassa kodissani. Mitä tulee minun osakseni tässä kauniissa naimiskaupassa?"
"Mitäkö tulee sinun osaksesi? Eikö Lauran onni ja menestys ole sinulle kylliksi".
"Jos tuo mies todella rakastaisi Lauraa, osoittaisi hän hänen isälleen asianmukaista arvonantoa. Viimeksi eilen pyysin häneltä lainaa, alennuin todellakin pyytämään sitä — minä, joka olin aivan vähällä päästä pormestariksi Birminghamissa! Ja hän kielsi sen jyrkästi!"
"Oi, isä, miten saatoit antautua sellaiseen nöyryytykseen?".
"Kielsi sen jyrkästi" huudahti vanha mies vihaisesti. "Se oli hänen periaatteitaan vastaan, — onko kuultu moista hulluutta! Mutta minä olen maksava hänelle sen kaiken, saadaan nähdä, enkö sitä tee. Tiedän yhtä ja toista hänestä. Miksi kutsutaan häntä 'Kolmessa kyyhkysessä?' Vääränrahantekijäksi —juuri niin — mieheksi, joka tekee vääriä rahoja. Miksi hänelle muuten saapuisi tänne niin paljon metallia, ja miksi röyhyäisi tuo suuri savupiippu kaiken päivää".
"Etkö voi antaa hänen olla rauhassa", vaikeroi Roobert. "Sinä et näy ajattelevan muuta kuin hänen rahojaan. Vaikka hänellä ei olisi äyriäkään, olisi hän yhtä hyvin hyväsydämminen, oivallinen ihminen".
Vanha Mc Intyre päästi helakan naurun.
"Kuinka hauska on kuulla sinun saarnaavan", hän sanoi. "Ilman äyriäkään, hui hai. Luuletko todellakin, että seisoisit varpaillasi hänen edessään, jos hän olisi köyhä? Luuletko että Laura olisi edes katsonut häneen? Sinä tiedät yhtä hyvin kuin minä, että hän ottaa hänet vain rahojen vuoksi".
Roobert päästi hämmästyksen huudahduksen. Sillä alkemisti seisoi ovella kalpeana ja äänetönnä, katsoen toisesta toiseen tutkivin silmäyksin.
"Pyydän anteeksi", sanoi hän. "Tarkoitukseni ei ollut kuunnella, mutta en voi auttaa sitä, että olen kuullut keskustelunne. Mitä tulee teihin, herra Mc Intyre, niin luulen teidän puhuneen vain omasta pahasta sydämmestänne. En tahdo välittää sanoistanne. Roobert on oivallinen ystäväni. Myöskin Laura pitää minusta minun itseni tähden. Te ette onnistu horjuttamaan minussa sitä uskoa. Mutta teidän kanssanne, herra Mc Intyre, minulla ei ole mitään tekemistä, ja lienee sen vuoksi parasta, että molemmat olemme siitä selvillä".