Hän kumarsi ja poistui, ennenkuin kukaan ehti sanoa sanaakaan.
"Voi, näetkö nyt", Roobert vihdoin sanoi". Mitä nyt olet tehnyt, sitä ei voi saada tekemättömäksi".
"Minä olen maksava hänelle", kirkui ukko mielettömänä, pudistellen nyrkkiään ikkunan edessä tumman pitkän, etääntyvän vartalon jälkeen.
"Odota vain, Roobert, saadaan nähdä, sopiiko vanhan isäsi kanssa leikitteleminen".
XIII.
Yöllinen seikkailu.
Sanaakaan ei sanottu Lauralle, kun hän palasi, hänen poissaollessaan sattuneesta tapauksesta. Hän oli mitä iloisimmalla tuulella ja puheli hilpeästi ostoksistaan ja puuhistaan, ihmetellen silloin tällöin, miksei Raffles Haw tullut. Vihdoin illan saavuttua, kun ei mitään kuulunut, tuli hän levottomaksi.
"Mitä on syynä, ettei hän tule", sanoi hän. "Ensikerran kihlauksemme jälkeen en ole nähnyt häntä; en ole nähnyt häntä koko päivänä".
Roobert katsoi ulos ikkunasta.
"On myrskyinen ilta ja sataa navakasti", huomautti hän. "Minä en häntä lainkaan odota".