"Mutta enhän saata ottaa vastaan hänen rahojaan", sanoi Hector Spurling katsoen hiukan tuskallisesti pankkiosoitukseen. "Vähän juomarahoja saattaa käydä päinsä, mutta täytyy olla jokin raja. Sitäpaitsi se on erehdys. Ja kuitenkin täytyi olla tarkoitus antaa minulle jotakin suurta, sillä hän ei voinut erehtyä pankkiosoituksen ja rahalantin välillä. Saan luvan kuuluttaa suosiollista herraa".
"Se olisi melkein synti", huomautti Roobert. "Minun täytyy sanoa, etten ajattele asiaa aivan samoin kuin sinä".
"Niin, minusta tuntuu todellakin, kuin käyttäytyisit kuin Don Quixote, Hector", sanoi Laura Mc Intyre. "Miksi ei ottaa sitä vastaan samalla mielellä, kuin se on lahjotettu? Sinä teit oudolle palveluksen, — ehkä suuremman palveluksen, kuin tiedätkään — ja hän antoi sinulle tuon pieneksi muistoksi tapauksesta. Minä en näe pienintäkään syytä, miksi et voisi sitä pitää".
"No jaa", sanoi nuori merimies neuvotonna nauraen, "mutta se ei kuitenkaan ole aivan oikein — minä en saattaisi kertoa tätä juttua yhdistyksessä".
"Mutta joka tapauksessa sinun pitää matkustaa huomenna", huomautti
Roobert. "Sinulla ei ole aikaa tiedustella tuota salaperäistä
Kroisusta. Saat kun saatkin katsoa asiaa sen parhaalta puolelta".
"Hyvä, kas tässä, Laura, pane se ompelukoriisi", huudahti Hector Spurling. "Sinä saat olla minun pankkiirini, ja jos oikea omistaja tulee tietooni lähetän hänet sinun luoksesi. Jollei niin tapahdu, arvelen, että meidän on pidettävä pankkiosotusta jonkinlaisena hätävarana, vaikka minun täytyy sanoa, etten ole siitä oikein mielissäni."
Hän nousi ja heitti osoituksen ruskeaan koriin, joka oli Lauran vieressä värikkäine villalankoineen. "Nyt, rakastettu, pitää minun nostaa ankkuri, sillä lupasin ukolle olla kotona kello yhdeksäksi. Tällä kerralla emme tule kauvan olemaan erossa, Laura, ja tämä on viimeinen kerta. Hyvästi, Roobert, voi hyvin!"
"Hyvästi, Hector! Bon voyage!"
Nuori taiteilija viipyi paikallaan pöydän luona sisaren saattaessa rakastettuansa ovelle. Eteisen hämärässä valossa voi hän nähdä heidän vartalonsa ja kuulla heidän sanansa.
"Ensi kerralla, kultaseni?"