Ja niin herraskartanon kaikki ihmeet vedettiin verhoistaan, kuvanveistoteokset ja kulta, kirjat ja taulut, ja moni kärsivä mies ja nainen, joka ei koskaan ollut kuullut puhuttavan Raffles Hawista hänen eläissään, sai syytä siunata häntä hänen kuoltuaan.
Talon osti eräs osakeyhtiö, joka muutti sen vesiparannuslaitokseksi, ja sen harvinaisen historian tuntevat vain jotkut harvat niistä monista, jotka sieltä terveyttä tai huvitusta etsivät.
Raffles Hawin rikkauksien tuottama kirous tuntui jatkuvan yhä vielä hänen kuoltuaankin, Vanha Mc Intyre raivoaa vielä kreivikunnan hullujenhuoneessa ja kokoilee kaikellaisia vanhoja puu- ja metallipalasia, kuvitellen niitä kultaharkoiksi.
Roobert Mc Intyre on äreä, pikaluontoinen mies ja etsii alati jotakin, joka aina häneltä välttyy. Hänen taiteensa on unohtunut ja hän uhraa mitättömät tulonsa kokonaan kemiallisiin ja sähköopillisiin kokeisiin, turhaan niiden kautta koettaissaan keksiä sitä ainoata puuttuvaa rengasta. Sisar hoitaa hänen talouttaan. Hänestä on tullut hiljainen, mietiskelevä nainen; vielä on hän ylpeä ja kaunis, mutta katkera ja tyytymätön luonteeltaan. Viime aikoina on hän kuitenkin alkanut antautua hyväntekeväisyysharrastuksiin, ja on ollut niin suureksi avuksi mr Spurlingin uudelle kappalaiselle, että ollaan tietävinään tuskin kestävän houkutusta, vaan ehkä varmistavan itselleen sen avun pysyväiseksi. Niin sanoo kyläjuoru ja sellaisissa pienissä yhdyskunnissa huhu harvoin on väärässä.
Mitä Hector Spurlingiin tulee, hän edelleen on hänen majestettinsa palveluksessa ja näkyy mukautuvan isänsä viisaaseen neuvoon, ettei mieti naimisiinmenoa, ennenkun on tullut laivan komentajaksi.
Kenties hän on ainoa Raffles Hawin loihtuvoiman yhteyteen joutunut, jolla on ollut syytä siunata sitä.