"Aivan niin. Happi."
"Mutta mitä voi happi vaikuttaa, kun eetteri on myrkyttynyt? Laatuun katsoen ei tiilenpalasella ja kaasulla ole niin suurta eroa kuin hapella ja eetterillä. Ne ovat eri aloilta eivätkä voi vaikuttaa toisiinsa. Kuulkaahan, Challenger, te ette voi puolustaa sellaista otaksumaa."
"Rakas Summerleeni, aineelliset tekijät vaikuttavat aivan varmasti tähän eetterimyrkkyyn. Me näemme sen purkautumistavasta ja -alasta. Me emme olisi sitä ennakolta odottaneet, mutta se on epäilemättä tosiasia. Tästä syystä olen jyrkästi sitä mieltä, että hapen tapainen kaasu, joka lisää ruumiin elinvoimaa ja vastustuskykyä, hyvin todennäköisesti viivästyttää sen aineen vaikutusta, jota te olette niin sattuvasti sanonut hulluruohon myrkyksi. Voin kyllä erehtyä, mutta luotan kuitenkin täydelleen päättelyni virheettömyyteen."
"No", sanoi lordi John, "jos täytyy istua imemässä noita putkia kuten pikkulapset pullojaan, niin minä ainakaan en siihen rupea".
"Se ei ole tarpeenkaan", vastasi Challenger. "Me olemme ryhtyneet toimenpiteisiin — teidän on siitä kiitettävä pääasiallisesti vaimoani — jotta hänen huoneensa tulisi niin ilmanpitäväksi kuin suinkin. Matoilla ja vernissatulla paperilla —"
"Hyväinen aika, Challenger, ettehän otaksune, että voimme vernissatulla paperilla estää eetteriä tunkeutumasta sisään?"
"Te olette, arvoisa ystäväni, tosiaan hieman omituinen, kun iskette tuolla tavoin harhaan. Me emme ole ryhtyneet sellaiseen vaivaan torjuaksemme eetteriä, vaan estääksemme happea tunkeutumasta ulos. Minä olen varma siitä, että jos saamme ilmapiirin kyllästetyksi hapella määrättyyn kohtaan asti, voimme säilyttää aistimme. Minulla oli kaksi putkea kaasua, ja te olette tuoneet kolme lisää. Se ei ole paljon, mutta se on aina jotakin."
"Kuinka kauan ne kestävät?"
"En osaa sanoa. Me emme avaa niitä ennenkuin oireemme käyvät sietämättömiksi. Sitten päästämme kaasua tarpeen mukaan. Se voi toimittaa meille lisää muutamia tunteja, ehkäpä päivänkin, jolloin saamme katsella hävitettyä maailmaa. Oma kohtalomme lykkääntyy sen verran, ja meillä viidellä tulee olemaan se hyvin omituinen kokemus, että arvatenkin olemme ihmissuvun äärimmäisenä jälkijoukkona sen marssiessa tuntematonta päämääräänsä kohti. Ehkä te ystävällisesti tahdotte auttaa minua lieriöiden käsittelyssä. Minusta tuntuu siltä kun ilma jo kävisi painostavammaksi."
3