Uponneina
Se huone, joka oli määrätty unohtumattoman elämyksemme näyttämöksi, oli ihastuttavan naisellinen arkisuoja, kooltaan noin neljätoista tai kuusitoista jalkaa kumpaankin suuntaan. Sen päässä oli punaisen samettiverhon eroittama pieni kammio, jota professori käytti pukeutuessaan ja joka avautui tilavaan makuukamariin. Verho oli yhä paikoillaan, mutta tätä arkihuonetta ja pukeutumiskammiota saattoi pitää yhtenä kokonaisuutena, joka oli sovitettu kokeiluamme varten. Yksi ovi ja ikkunakehykset oli umpeen peitetty vernissatulla paperilla. Toisen oven yllä, joka avautui porrassiltamalle, oli ikkunaruutu, jonka saattoi nuoran avulla vetää auki, kun tuuletus kävi välttämättömän tarpeelliseksi. Joka nurkassa oli tynnyrissä kasvava suuri pensas.
"Kuinka vapaudumme liiallisesta hiilihapostamme tuhlaamatta tarpeettomasti happeamme, se on arkaluontoinen ja kohtalokas kysymys", sanoi Challenger katsellen ympärilleen, kun viisi rautaputkea oli asetettu vieretysten seinää vasten. "Kun olisi ollut pitempi valmistusaika, olisin voinut suunnata älyni kaiken keskitetyn voiman täyteläisempänä tähän ongelmaan, mutta näin ollen täytyy tehdä, mitä voimme. Pensaat hyödyttävät meitä hiukan. Kaksi happiputkea on valmiina väännettäväksi heti auki, joten meitä ei voi yllättää huomaamattamme. Samalla olisi hyvä, ettemme menisi kauaksi huoneesta, koska ratkaisu voi olla äkillinen ja nopea."
Huoneessa oli leveä, matala ikkuna, joka avautui parvekkeelle. Siitä oli sama näköala, jota jo olimme ihailleet työhuoneesta. Katsellessani ulos en voinut missään nähdä sekasorron merkkiä. Maantie kaartui ihan silmieni alla mäen rinnettä alas. Asemalta tulevat rattaat, sellaista esihistoriallista lajia, jota tapaa vain maalaiskylissämme, ponnistelivat hitaasti mäkeä ylös. Alempana työnsi lapsentyttö vaunuja ja talutti kädestä toista lasta. Talojen siniset savuhattarat antoivat koko tälle laajalle maisemalle vakiintuneen järjestyksen ja kotoisen mukavuuden leiman. Ei missään ollut sinisellä taivaalla tai auringon valaisemassa maassa mullistuksen ennettä. Elomiehet olivat taas vainioillaan, ja golfinpelaajat liikkuivat yhä parittain ja nelittäin pitkin kenttää. Omassa päässäni oli niin omituinen sekasorto, ja liiaksi jännittyneet hermoni olivat niin epäkunnossa, että näiden ihmisten välinpitämättömyys oli kummastuttava.
"Nuo veitikat eivät näy tuntevan mitään pahoja vaikutuksia", sanoin osoittaen kentälle.
"Oletteko pelannut golfia?" kysyi lordi John.
"En, en ole."
"No, nuori mies, kun pelaatte, saatte huomata, että kun kerran on kunnollisesti pelissä kiinni, voisi vain tuomiopäivän pasuuna pysäyttää todellisen golfinpelaajan. Halloo! Nyt puhelin taas soi!"
Silloin tällöin murkinan aikana ja jälkeen oli heleä ja itsepintainen soitto kutsunut professoria puhelimeen. Hän ilmaisi saamansa tiedot meille muutamin lyhyin lausein. Niin kauhistavia asioita ei ollut milloinkaan ennen merkitty maailman historiaan. Suuri varjo hiipi kohoavan kuolemanvuoksen tavoin etelästä. Egypti oli siirtynyt raivotilasta unitautiin. Espanja ja Portugali olivat nyt hiljaa villin raivon jälkeen, jolloin kirkollismieliset ja anarkistit olivat taistelleet mitä epätoivoisimmin. Etelä-Amerikasta ei saatu enää mitään kaapelisanomia. Pohjois-Amerikassa olivat etelävaltiot jonkin kauhean rotumellakan jälkeen lannistuneet myrkyn vaikutuksesta.
Marylandin pohjoispuolella ei myrkyn vaikutus vielä ollut selvä, ja Kanadassa sitä tuskin havaittiin. Belgia, Hollanti ja Tanska olivat kukin vuorostaan saaneet tartunnan. Epätoivoisia sanomia lennähteli joka suunnalta tieteen suuriin keskuksiin, maailmankuuluille kemisteille ja lääkäreille, rukoillen heidän neuvoaan. Tähtitieteilijät olivat myös uppoamassa kyselyjen tulvaan. Mitään ei voitu tehdä. Ilmiö oli yleismaailmallinen ja inhimillisen tietomme tai valtamme ulkopuolella. Se merkitsi kuolemaa — tuskatonta, mutta välttämätöntä — kuolemaa nuorelle ja vanhalle, heikolle ja väkevälle, rikkaalle ja köyhälle ilman pakoonpääsyn toivoa tai mahdollisuutta. Sellaisia olivat ne tiedot, joita puhelin oli välittänyt meille hajanaisina, sekavina sanomina. Suuret kaupungit tiesivät jo kohtalonsa ja, mikäli saatoimme päätellä, valmistautuivat kohtaamaan sen arvokkaasti ja alistuen.