"Ja minä olen täydellisesti samaa mieltä", sanoi hän.
"Sitten, George, jos sinä niin sanot, ajattelen minäkin samoin", huudahti rouva.
"No no, minä esitin asian vain omana päätelmänäni", sanoi lordi John. "Jos te kaikki haluatte nähdä loppuun asti, pysyn mukananne. Se on varmastikin hiton jännittävää. Minulla on elämässä ollut moniaita seikkailuita ja niin paljon värisyttäviä kokemuksia kuin useimmilla ihmisillä, mutta minä lopetan urani huippukohdassa."
"Jos elämän jatkuvaisuus otetaan todeksi", sanoi Challenger.
"Ylimalkainen otaksuma!" huudahti Summerlee.
Challenger tuijotti häneen moittivan vaiteliaana.
"Jos elämän jatkuvaisuus otetaan todeksi", sanoi hän sitten opettavimmalla tavallaan, "ei kukaan meistä voi edeltäpäin sanoa, mitä havaintomahdollisuuksia voi olla ainetasolle päin siltä tasolta, jota sopii sanoa henkitasoksi. Varmasti täytyy olla selvää typerimmällekin" (tässä hän tuijotti Summerleehen) "että juuri silloin, kun olemme aineen muodossa, me sovimme parhaiten tekemään huomiota ja kehittämään arvosteluja aineellisista ilmiöistä. Sentakia ainoastaan siten, että pysymme elossa nämä muutamat ylimääräiset tunnit, voimme toivoa saavamme mukaamme johonkin tulevaiseen olemassaolon muotoon selvän käsityksen hämmästyttävimmästä tapauksesta, mikä yleensä on sattunut maailmalle tai maailmankaikkeudelle, mikäli me sitä tunnemme. Minusta näyttäisi valitettavalta asialta, että jollakin tavoin typistäisimme minuutinkin verran niin ihmeellistä kokemusta."
"Minä olen täydellisesti samaa mieltä", huudahti Summerlee.
"Hyväksytään huutoäänestyksellä", sanoi lordi John. "Totta vie, tuo autonajaja-parkanne näkyy pihalla suorittaneen viimeisen matkansa. Kannattaako hyökätä ulos ja tuoda hänet sisään?"
"Se olisi ehdottomasti mieletöntä", huudahti Summerlee.