"Sinä olet urhoollisin meistä kaikista, pikku rouvani, kun aika tulee. Minä olen miehenäsi ollut kovin ylvästelevä, rakkaani, mutta sinun on pidettävä muistissa, että G.E.C. on sellainen, joksi hänet tehtiin, eikä hän sille mitään voi. Sittenkään et kaiketi olisi tahtonut ketään muuta mieheksesi?"
"En ketään koko maailmassa, rakkaani", sanoi rouva ja kietoi käsivartensa miehensä häränniskan ympäri.
Me kolme astuimme ikkunan luo ja seisoimme kummastuneina näystä, joka kohtasi silmiämme.
Oli tullut pimeä, ja kuollut maailma oli verhoutunut hämärään. Mutta eteläisen taivaanrannan poikki kulki pitkä, heleä, tulipunainen juova, joka paisui ja häipyi kuin elämän valtimo, leimahtaen äkkiä tulipunaiseksi ja heiketen sitten kyteväksi tuliviivaksi.
"Lewes on liekeissä!" huudahdin.
"Ei, Brighton siellä palaa", sanoi Challenger, astuen huoneen poikki luoksemme. "Te voitte nähdä ylänköjen kaarevan harjan hehkua vasten. Tuo tuli on mailien päässä toisella puolella. Koko kaupunki on varmaan tulessa."
Eri kohdissa näkyi useita punaisia leimahduksia, ja rauniokasa kyti yhä rautatiellä himmeästi, mutta ne näyttivät kaikki neulankärjiltä verrattuina siihen hirvittävään tulipaloon, joka leimusi mäkien takana. Mikä mainio selostus siitä olisikaan tullut Gazetteen! Onko sanomalehtimiehellä milloinkaan ollut sellaista tilaisuutta ja niin vähän mahdollisuutta sitä käyttää — mestarikaappaus, mutta ketään ei ollut pitämässä sitä arvossa? Ja sitten minussa äkkiä heräsi vanha selostusvaisto. Jos nämä tiedemiehet saattoivat olla noin uskollisia elämäntyölleen loppuun asti, miksi en minä vähäpätöisellä tavallani voisi olla yhtä luja? Ei yksikään ihmissilmä ehkä koskaan sattuisi siihen, mitä kirjoittaisin.
Mutta tämä pitkä yö oli vietettävä jollakin tavoin, eikä minun puolestani ainakaan voinut olla puhetta nukkumisesta. Muistiinpanoni auttaisivat kuluttamaan väsyttäviä tunteja ja pitämään ajatuksiani toimessa. Tästä johtuu, että minulla nyt on edessäni muistikirja töherrettyine sivuineen, jotka on sekavasti kirjoitettu polvellani ainoan sähkölamppumme hämärässä, häipyvässä valossa. Jos minulla olisi kirjallista aistia, olisivat muistiinpanoni ehkä olleet tämän tilaisuuden arvoisia. Mutta ne voinevat vieläkin hyödyttää esittämällä toisille tuon hirveän yön laajalle ulottuvia mielenliikutuksia ja kauhunaiheita.
4
Kuolevan päiväkirja