Challenger kumartui ja nosti vaimonsa seisaalle, painaen häntä rintaansa vasten samalla kun rouva kietoi kätensä miehensä kaulaan.
"Antakaa minulle tuo kaukoputki, Malone", sanoi Challenger vakavasti.
Minä annoin sen hänelle.
"Sen voiman käsiin, joka meidät loi, me annamme taas itsemme!" huudahti hän ukkosäänellä ja viskasi kaukoputken ikkunan läpi.
Ennenkuin pirstaleiden viimeinen kilinä oli haihtunut, osui hehkuviin kasvoihimme tuulen terveellinen henkäys, puhaltaen vahvana ja suloisena.
En tiedä, kuinka kauan istuimme kummastuksesta ääneti. Sitten kuulin taas ikäänkuin unessa Challengerin äänen.
"Me olemme uudelleen säännöllisissä oloissa", huudahti hän. "Maailma on selvinnyt myrkkyvyöhykkeestä, mutta me yksin olemme koko ihmissuvusta pelastuneet."
5
Kuollut maailma
Muistan, että me kaikki istuimme huohottaen tuoleillamme, samalla kun suloinen, raikas lounaistuuli mereltä löyhytteli musliiniverhoja ja viilensi hehkuvia kasvojamme. — Kuinkahan kauan me istuimmekaan! Jälkeenpäin emme päässeet siitä yksimielisyyteen. Me olimme kummastuneita, typertyneitä, vain puoliksi tajuissamme. Me olimme kaikki koonneet rohkeutta kuollaksemme, mutta tämä peloittava ja uusi tosiasia — että meidän piti elää muun ihmissuvun jälkeen — iski meihin kuin ruumiiseemme sattunut kauhea lyönti, niin että huumaannuimme.