"Jos osaisitte rajoittaa huomautuksenne omiin ruumiillisuuksiinne, huomaisitte, että siinä on paljon selittelemistä", huudahti hän.
"Minulla ei ollut tarkoituksena loukata teitä, hyvä Challenger", sanoi tahditon ystävämme. "Te ette ole vastuussa omasta ruumiinrakenteestanne. Jos luonto on antanut teille lyhyen, raskaan ruumiin, ette voi mitään sille, että teillä on töppöjalat."
Challenger oli liian raivostunut vastatakseen. Hän saattoi vain murista ja yrmeästi väläytellä silmiään. Lordi John kiiruhti välittämään, ennenkuin kiista kävisi rajummaksi.
"Te puhutte kävelemisestä. Miksi pitäisi kävellä?" kysyi hän.
"Ehdotatteko, että menisimme junalla?" tokaisi Challenger yhä kuohuksissaan.
"Mikä sitten vaivaa autoa? Miksi emme menisi siinä?"
"Minä en ole asiantuntija", sanoi Challenger, kiskoen miettivästi partaansa. "Te olette sittenkin oikeassa siinä, että ihmisälyn pitäisi korkeammissa ilmaisumuodoissaan pystyä mihin tahansa. Tuo aatteenne on mainio, lordi John. Minä itse kyyditsen teidät kaikki Lontooseen."
"Sitä te ette tee", sanoi Summerlee päättävästi.
"Et tosiaankaan, George!" huudahti hänen vaimonsa. "Sinä koetit kerran ennen ja muistat, että menit räiskyen autotallin oven puhki."
"Se oli satunnaista hajamielisyyttä", vastasi Challenger hyvänsävyisesti. "Te voitte pitää asiaa päätettynä. Varmasti minä vien teidät kaikki Lontooseen."