Oliko tämä siis ollut vain harhakuva? Oliko mahdollistä, että koko tämä myrkkyvyöhyketapaus oli ollut unta? Aluksi olivat hämmästyneet aivoni tosiaan valmiit uskomaan, että niin oli laita. Sitten satuin katsomaan kättäni, ja siinä oli rakkula, jonka olin saanut kirkonkellojen köysiä kiskoessani. Se oli siis ainakin totta. Ja kuitenkin maailma oli taas herännyt eloon — täysi elämä oli silmänräpäyksessä palannut kiertotähdellemme.
Kun nyt silmäilin laajaa maisemaa eri tahoille, näin siinä hämmästyksekseni liikettä ihan samaa latua myöten, jolle se oli pysähtynyt. Tuolla olivat golfinpelaajat. Oliko mahdollista, että he jatkoivat peliään? Oli, sillä eräs heistä löi pallon pois hiekkaläjältä ja toinen ryhmä ajoi nurmikolla varmasti palloa kuoppaan. Elonleikkaajat menivät parvessa hitaasti työhönsä takaisin. Lapsenhoitaja läimäytti toista hoidokkiaan ja alkoi sitten työntää rattaitaan mäkeä ylös. Jokainen oli rauhallisesti tarttunut elämän lankaan juuri siltä kohtaa, missä oli sen pudottanut.
Syöksyin portaita alas, mutta eteisen ovi oli auki, ja pihalta kuulin toverieni ääniä, kun he ilmaisivat hämmästyksensä ja onnittelunsa. Me kaikki pudistimme toistemme käsiä ja nauroimme, ja rouva Challenger suuteli innoissaan meitä kaikkia, ennenkuin lopuksi heittäytyi miehensä syliin.
"Mutta eihän se ole voinut olla pelkkää nukkumista!" huudahti lordi John. "Hitto vieköön, Challenger, ettehän luule minun uskovan, että ihmiset vain nukkuivat tuijottavine silmineen, jäsenet jäykkinä, kauhea kuolonirvistys kasvoillaan!"
"Se on voinut olla ainoastaan se tila, jota sanotaan jäykistystaudiksi", sanoi Challenger. "Se on ollut harvinainen ilmiö menneisyydessä, ja sitä on aina väärin luultu kuolemaksi. Siinä tilassa laskee ruumiin lämpö, hengitys katoaa, sydämen tykytystä ei tunnu — oikeastaan se onkin kuolema, vaikka se on ohimenevä. Kaukonäköisinkään" — tässä hän sulki silmänsä ja virnisti — "saattoi tuskin käsittää, että se puhkesi näin yltyleisenä".
"Te saatte sanoa sitä jäykistystaudiksi", huomautti Summerlee, "mutta se on kuitenkin vain nimi, ja me tiedämme tuloksesta yhtä vähän kuin myrkystä, joka on sen syynä. Korkeintaan voimme sanoa, että myrkyllinen eetteri on aiheuttanut väliaikaisen kuoleman."
Austin istui lyyhistyneenä auton astuimella. Juuri hänen yskänsä olin kuullut yläkertaan. Hän oli ääneti pidellyt päätään, mutta nyt hän mutisi itsekseen ja tarkasteli autoa.
"Nuori pölkkypää!" murisi hän. "Ei voi jättää esineitä rauhaan!"
"Mikä on hätänä, Austin?"
"Rasvauskojeet jätetty juoksemaan, herra. Joku on sorkkinut autoa.
Kaiketi se on puutarhurin nulikan työtä."