"Sen kyllä kerron. Te tiedätte, että minun käytettävänäni on käskyläinen, joka aina on etsimässä harvinaisuuksia kokoelmiini. Joku päivä sitten oli hän kuullut kerrottavan, että eräällä rantakaupustelijalla oli hallussaan kaikenlaista vanhaa romua, jota oli löydetty erään hyvin vanhan Rue Mathurin kadun varrella sijaitsevan talon kaapista. Vanhan talon ruokasali oli koristettu vaakunakilvellä, jonka muodosti punaiselle hopea-alustalle asetetut orret ja parrut ja joka tutkittaessa huomattiin olevan Nicolas de la Reynien — erään Ludvig neljännentoista aikuisen korkean virkamiehen — vaakuna. Ei ole epäilystäkään siitä, ett'eivät toisetkin kaapissa olleet esineet ole peräisin saman kuninkaan aikaisimmilta vuosilta. Tästä voidaan päättää, että ne kaikki ovat kuuluneet Nicolas de la Reynielle, joka, mikäli minä tiedän, oli se herra, jonka pääasiallisena huolena oli säätää ja valvoa sen ajan verisiä lakeja."
"Entä edelleen?"
"Nyt pyydän teitä taasen ottamaan tuon ratin käsiinne ja vielä kerran tarkastamaan ylimmäistä kuparireunustaa. Voitteko nähdä siinä kirjaimia?"
Siinä oli todellakin muutamia ajan hampaan kuluttamia piirtoja. Näytti siltä kuin jos siinä olisi ollut useita kirjaimia, joista viimeinen oli vähän B-kirjaimen näköinen.
"Teidän mielestänne näyttää tuo B:ltä?"
"Niin näyttää."
"Niin minustakin. Olen aivan vakuutettu siitä, että se on B."
"Mutta alkoihan sen miehen nimi, josta kerroitte, R-kirjaimella-"
"Aivan niin. Siinäpä se mutka juuri onkin. Hän omisti tämän merkillisen kapineen, mutta kuitenkin on siinä toisen nimikirjaimet. Mitenkä se on mahdollista?"
"Sitä minä en käsitä. Voitteko sen selittää?"