"Joku on koettanut leikata torven poikki", sanoin minä.
"Näyttääkö se naarmulta?"
"Se näyttää revityltä ja raapitulta. Mitä työkapinetta siinä lienee käytettykin on se vaatinut paljon voimaa jättääkseen tuollaisia merkkejä niin kovaan aineeseen, mutta mitä te asiasta arvelette? Näen, että tiedätte enemmän kuin puhutte."
Dacre hymyili ja hänen pienet silmänsä vilkuivat veitikkamaisesti.
"Mahtaako teidän viisaat tutkimuksenne käsittää myöskin unien sielutiedettä?" kysyi hän.
"Minä en ole edes tietänyt, että sellaista onkaan", vastasin minä.
"Herraseni, tuo kohokivikehyksen yläpuolella oleva kirjalaudakko on täynnään sitä ainetta käsitteleviä kirjoituksia alkaen Albertus Magnus'esta j.n.e. Se on itsenäinen tiede."
"Tiede puoskareita varten."
"Puoskarit ovat aina tienraivaajia. Tähtienselittäjästä on kehittynyt tähtitieteilijä, taikakemististä oikea kemisti, hypnotiseeraajasta kokeileva sielutieteilijä. Eilispäivän puoskari on huomenna professori. Vieläpä niinkin oikulliset asiat kuin unet, järjestetään kyllä ajanpitkään. Kun se aika tulee, eivät meidän tuolla kirjalaudakoilla olevat ystävämme ole olleet ainoastaan haaveilijoille tyydytykseksi, vaan ovat ne myöskin perustaneet tieteen."
"Olettakaa että niin on, mutta mitäpä tekemistä on unien tieteellä suuren mustan kuparireunustaisen ratin kanssa?"