"Sir", sanoin minä, "sallikaa minun huomauttaa teille, ettei tässä ole kysymys ainoastaan sisaresta ja vaimosta, vaan myöskin kyseessä olevan naisen ystävästä, ja että minulla on etuoikeus, samoin kuin jokaisella gentlemannilla, suojella naista raakuudelta. Tahdon tällä liikkeelläni näyttää teille, mitä aikomuksia minulla on teidän suhteenne." Nämä sanat lausuttuani viskasin ratsastushansikkaani, jota pitelin kädessäni, vasten hänen kasvojaan. Hän peräytyi taaksepäin kolkosti hymyillen, ja hänen silmänsä salamoivat.
"Sinä olet siis tuonut sijaisen mukanasi, Ned", sanoi hän, "sinun pitäisi toki itse kaksintaistella, koskapa täällä sellainen näyttää tulevan."
"Niin minä teenkin", huusi lordi Rufton, "tahdon taistella tässä ja nyt heti."
"Kyllä, kunhan ensin olen tappanut tuo kerskailevan ranskalaisen."
Hän astui erään sivupöydän ääreen ja aukaisi messingillä päällystetyn laatikon. "Jumal' auta", sanoi hän, "joko tuo mies tai minä poistuu jalat edellä tästä huoneesta. Tunnen ystävällisyyttä sinua kohtaan, Ned, kautta pyhän Yrjön, sitä tunnen, mutta ammun sinun adjutanttisi yhtä varmasti kuin nimeni on George Dacre. Valitkaa pistoolit ja ampukaa suoraan pöydän ylitse. Pistoolit ovat ladatut. Tähdätkää hyvin ja tappakaa minut, sillä vannon, että muussa tapauksessa on loppunne lähellä."
Turhaan yritti ystäväni itse taistelemaan. Kaksi seikkaa oli minulla selvillä; ensiksikin, että lady Jane ennen kaikkea pelkäsi taistelua veljensä ja miehensä välillä, ja toiseksi, että jos tapan tuon suurisuisen mylordin, järjestyy koko juttu parhaiten. Lordi Rufton ei tulisi häntä kaipaamaan, eikä myöskään lady Jane. Sen vuoksi maksaisi heidän ystävänsä, Etienne Gerard, kiitollisuudenvelkansa vapauttamalla heidät tuosta painajaisesta. Mutta eipä tässä ollutkaan mitään valitsemisen varaa, sillä lordi Dacre oli yhtä innokas laskemaan kuulan lävitseni kuin minä tekemään hänelle saman palveluksen. Turhaan todisteli ja vastusteli lordi Rufton. Kaksintaistelun täytyi tapahtua. "No niin, jos siis välttämättömästi tahdot taistella vieraani etkä minun kanssani", sanoi hän vihdoin, "niin jätetään se aikaiseen huomisaamuksi, jolloin kaksi todistajaa tulee olemaan läsnä. Sehän on suorastaan toistensa murhaamista ampua toisiaan pöydän välimatkan päästä."
"Mutta minä haluan niin, Ned", sanoi lordi Dacre.
"Minä myös", lisäsin minä.
"Siinä tapauksessa en halua olla missään tekemisissä tämän asian kanssa", huusi lordi Rufton. "Sanonhan vain sinulle, George, että jos tällaisten olosuhteiden vallitessa ammut eversti Gerardin, joudut oikeuteen. En halua olla sekundanttina tällaisessa kaksintaistelussa."
"Sir", sanoin minä, "olen täysin suostuvainen ilman sekundanttiakin."