"Hän voi saada selkoa yhdestä ja toisesta," huomautti Holmes kohottaen olkapäitään; "hänellä on satunnaiset terveen järven puuskansa. 'Il n'y a pan de sots si incommodes que ceux qui ont de l'esprit'!"
"Näette itse," sanoi Athelney Jones, taas näyttäytyen tikapuilla. "Tosiseikat ovat parempia kuin teoriiat. Minun mielipiteeni asiassa on saanut todistuksia. Tuolla on luukku, joka johtaa katolle, ja joka on puoliksi auki."
"Minä sen avasin."
"Oh, todellakin! Te olitte siis huomanneet sen?" Hän näytti vähän hämmästyneeltä. "No, olkoonpa kuka hyvänsä huomannut sen, niin osottaa se, mistä vekkulimme pääsi pakoon. Konstaapeli!"
"Herrani!" — vastattiin käytävästä.
"Käskekää mr Sholton astua sisään! — Mr Sholto, minun velvollisuuteni on ilmoittaa teille, että mitä sanottekin, käytetään se teitä vastaan. Minä vangitsen teidät kuningattaren nimessä syystä että olette osallisena veljenne kuolemassa."
"Niin, katsokaa! Sanoinhan sen!" huudahti pikku miesparka viittoen käsillään ja tuijottaen yhdestä toiseen.
"Älkää olko levoton, mr Sholto," sanoi Holmes. "Luulen, että voin puhdistaa teidät syytöksistä."
"Älkää luvutko liian paljon, herra, elkää luvatko liiaksi," sanoi oikeudenpalvelija. "Se tulee ehkä vaikeammaksi kuin luulettekaan."
"Minä en ainoastaan puhdista häntä syytöksistä, mr Jones, vaan minä sanon teille toisen henkilön nimen ja luettelen hänen ulkonaiset tunnusmerkkinsä, toisen henkilöistä, jotka olivat täällä huoneessa eilen illalla. Hänen nimensä on Jonathan Small, sen mukaan mitä minulla on syytä otaksua. Hän ei ole koskaan saanut mitään oikeata kasvatusta, on pieni ja vikkelä, puuttuu oikeaa jalkaa, jonka sijassa hänellä on puujalka, kulunut sisäpuolelta. Hänen vasen saappaansa on leveäkärkinen, karkea anturainen ja korko raudoitettu. Hän on keski-ikäinen mies, hyvin auringon polttama ja on ollut maasta poissa. Nämät muutamat tiedot ovat ehkä teille hyödyksi kuin myös se tosiasia, että nahka hänen kättensä sisäpinnasta on rikkireväisty. Toinen henkilö…"