"Tämä näyttää toivottomalta," sanoi hän. "Nuo veijarit ovat viekkaampia kuin luulin. He näyttävät lakaisseen jäljet umpeen perässään. Epäilen, että tämä oli jo edeltäpäin päätetty."
Hän oli jo lähestynyt talon ovea, kun se samassa aukaistiin ja pieni vaaleanverinen kuusivuotias poika tuli ulos juosten, vankan, punaposkisen naisen, jolla oli suuri sieni kädessä, seuraamana.
"Tule tänne, poika, ja anna minun pestä sinua!" huusi nainen. "Jack, kuuletko, tule nyt! Jos isä tulee kotiin ja näkee sinut tuollaisessa korjassa, saamme tietää että elämme!"
"Pieni pahankurinen poika!" sanoi Holmes valtaviisaasti. "Sellainen punaposkinen veitikka. Kuule, Jack, haluaisitko sinä jotakin oikein mielelläsi?"
Nuori mies mietti hetkisen.
"Ottaisin mielelläni yhden shillingin," sanoi poika.
"Etkö mitään muuta kernaimmin tahtoisi?"
"Kyllä, tahtoisin kernaimmin kaksi," vastasi viisas nuorukainen hetken mietittyänsä.
"Tässä saat! — Omituinen lapsi, mrs Smith."
"Niin, jumala varjelkoon teitä, sir, viisas hän on enemmän kuin toivoa voikaan. Minun on oikein vaikea ohjata häntä, varsinkin kun ukko on poissa näin useampia päiviä kerrallaan."