"En ole mitään kuullut." vastasin minä. "Oletteko saanut tuoreita tietoja?"
"Valitettavasti en. Tunnustan, että olen ihmeissäni ja pettynyt. Olin odottanut saavani tietää jotakin varmaa tähän aikaan. Wiggins oli äsken täällä. Hän sanoo etteivät ole nähneet merkkiäkään veneestä. Se oli erittäin kiusallinen viivytys, sillä joka hetki on tärkeä."
"Voinko niinä tehdä mitään? Olen levännyt nyt ja valmis lähtemään uudelle yölliselle tutkimusretkelle."
"Ette. Me emme voi mitään tehdä, ainoastaan odottaa. Jos menemme itse ulos, voi Wiggins tulla sill'aikaa ja siten tulee asia viivytetyksi. Tehkää te, mitä tahdotte, mutta minun täytyy jäädä kotiin."
"Minä lähdenkin sitte Camberwelliin mrs Cecil Forresterin luo. Hän pyysi eilen minua tulemaan."
"Mrs Cecil Forresterin?" kysyi Holmes hymyilyn säde silmissä.
"No niin, luonnollisesti miss Morstanin luo myöskin. He olivat uteliaita kuulemaan, mitä on tapahtunut."
"Minä en sanoisi heille liian paljoa," sanoi Holmes. "Naisiin ei koskaan voi luottaa, — ei edes parhaimpiin heistä."
Minulla ei ollut aikaa vastustaa tuota inhoittavaa väitettä.
"Tulen takaisin tunnin tai parin perästä,".sanoin ainoastaan.