"Oi teitä riivattua veitikkaa!" huusi Jones ihastuneena. "Teistäpä olisi tullut erinomainen näyttelijä! Teillä oli juuri tuota, oikeata köyhäinhuoneen yskää ja teidän kapeat, horjuvat säärenne ansaitsisivat kymmenen puntaa viikossa. Mutta minä olin kuitenkin tuntevinani tuon silmäinne välkkeen. Ettepä päässeet meiltä niin helposti."
"Koko päivän olen kuljeskellut tässä varustuksessa," sanoi Holmes sytyttäen sikarinsa. "Katsokaas, suuri joukko pahantekijöitä alkaa jo tuntea minut, — varsinkin sen jälkeen kuin ystävämme tässä otti julkaistakseen muutamia urotekojani, ja sentähden voin mennä tutkimusretkelle ainoastaan tällaisessa yksinkertaisemmassa valepuvussa. Saitteko sähkösanomani?"
"Kyllä, sen johdosta olen täällä."
"Miten olette onnistunut tehtävissänne?"
"Kaikki on rauennut tyhjään. Kaksi vangeistani on minun täytynyt vapauttaa, ja toista kahta vastaan ei löydy todistuksia."
"Se ei mitään merkitse, — minä lahjoitan teille kaksi muuta niitten sijaan. Mutta teidän täytyy antautua minun johdatettavakseni. Saatte kernaasti kaiken julkisen kunnian asiassa, mutta teidän pitää menetellä niitten sääntöjen mukaan, joita annan teille. Ollaanko yksimielisiä?"
"Epäilemättä, — kun vaan hankitte ne minun käsiini."
"No hyvä; ensiksikin tarvitsen nopeakulkuisen polisiveneen — höyryveneen, — jonka pitää olla Westminster Stairsin luona kello seitsemän."
"Se on helposti toimitettu. Löytyy aina yksi tässä läheisyydessä, mutta noin varmuuden vuoksi mennä kadun poikki telefoneeraamaan."
"Vielä tarvitsen kaksi voimallista miestä, jos vastarintaa tehtäisiin."