"Enemmänkin, luulen. Haudoilla ei todellakaan ole mitään rajaa — ainakin sikäli kuin minä olen havainnut. Tästä alkaa käydä kovin sokkeloiseksi, joten lienee paras käyttää lankakeräämme."
Hän kiinnitti langan pään ulkonevaan kivenkärkeen ja kerää povessaan pitäen päästeli lankaa sikäli kuin he etenivät. Kennedy huomasi ettei varokeino ollut tarpeeton, sillä käytävät olivat nyt yhä mutkikkaampia ja sokkeloisempia, muodostuen suorastaan verkoksi. Mutta kaikki päättyivät isoon ympyriäiseen suojamaan, jonka toisessa päässä oli marmorilevyn kattama nelikulmainen rapakivijalusta.
"Heikkari!" huudahti Kennedy hurmaantuneena, kun Bürger heilautti lyhtyään marmoriin päin. "Se on kristitty alttari — luultavasti ensimäinen mitä on olemassa. Tähän kulmaan on kaiverrettu pieni pyhitysristi. Varmaankin on tätä suojamaa käytetty kirkkona."
"Aivan niin", vahvisti Bürger. "Jos minulla olisi enemmän aikaa, niin näyttelisin sinulle kaikkia noihin seinäkomeroihin haudattuja ruumiita, sillä niissä ovat kirkon aikaisemmat paavit ja piispat hiippoineen, sauvoineen ja täysine virkapukuineen. Menehän katsomaan tuota yhtä!"
Kennedy astui vastapäiselle seinälle ja tähysteli aavemaista päätä joka lepäsi irrallisiksi säikeiksi lahonneessa hiipassa.
"Tämä on kerrassaan huomattavaa", sanoi hän, ja ääni tuntui kimmoavan koveron holvin laesta. "En ole tämänmoista missään edes kuullut. Tuo tänne lyhty, Bürger, minä tahdon nähdä ne kaikki."
Mutta saksalainen oli vetäytynyt loitomma ja seisoi suojaman toisella puolella keskellä keltaista valokehää.
"Tiedätkö kuinka monta väärää käännettä on tämän ja portaitten välillä?" hän kysyi. "Runsaasti kaksi tuhatta. Kristityt tietenkin käyttivät sitä yhtenä suojeluskeinona. Miehellä on yksi mahdollisuus kahta tuhatta vastaan löytää valollakaan tietä ulos; mutta pimeässä se tietysti olisi paljoa työläämpää."
"Sen uskon."
"Ja pimeys on kauhea. Yritin sitä kerran kokeeksi. Koetetaanpas sitä uudelleen!" Hän puhalsi lyhtyyn ja siinä silmänräpäyksessä tuntui kuin olisi näkymätön käsi tiukasti painunut Kennedyn silmille. Ei ollut hän koskaan tiennyt mitä moinen pimeys oli. Se tuntui ahdistavalta ja tukahuttavalta. Se oli kiinteä este, jota vastaan ruumis pelkäsi törmätä. Hän ojensi kätensä työntääkseen sitä luotansa.