"En voi arvata mitä tavottelet", sanoi englantilainen, "mutta jos tarkotat että vastaat kysymykseeni katakombista, jos minä vastaan johonkin sinun kysymykseesi, niin voinpa vakuuttaa sen tekeväni."
"No siis", virkkoi Bürger nojautuen mukavasti taaksepäin leposohvalla ja pölläyttäen pitkän savukiehkuran ilmaan, "kerropa koko seikkailusi neiti Mary Saundersonin kanssa."
Kennedy hypähti tuoliltaan; ja tuijotti vihaisesti järkähtämättömään kumppaniinsa.
"Mitä hornaa tarkotat?" hän huudahti. "Mikä kysymys se on? Voit aikoa sitä pilaksi, mutta huonompaa et ole koskaan päästänyt."
"En, piloillani en sitä kysy", vastasi Bürger levollisesti, "mutta juttu todella kiinnittää mieltäni. En juuri tunne mailmaa tai naisia tai seuraelämää tai sen sellaista, joten moisella tapauksella on minun silmissäni tuntemattoman alan viehätys. Tunnen sinut ja tunsin hänet näöltä — olin puhutellutkin häntä kerran pari. Minua kovin suuresti haluttaisi kuulla omilta huuliltasi tarkalleen mitä teidän välillänne tapahtui."
"En virka sanaakaan."
"Oikein. Pyyntö oli vain päähänpisto saadakseni nähdä ilmaisisitko sinä salaisuuden yhtä helposti kuin odotit minun tekevän sinulle selvää uudesta katakombista. Et siihen suostunut enkä sitä odottanutkaan. Mutta miksi minulta muuta odottaisit? Saint Johnin tornikello kuuluu lyövän kymmentä. On jo aika minun lähteä kotiin."
"Ei, maltahan pikkuisen Bürger", pyysi Kennedy; "on todellakin naurettava oikku, että haluat tietoa vanhasta rakkausjutusta, joka on päättynyt kuukausia takaperin. Tiedäthän että miestä joka suutelee ja lavertelee pidetään kehnona raukkana ja konnana."
"Kyllä", tuumi saksalainen vasunsa ottaen, "jos hän kertoo jostakusta tytöstä jotakin ennen tietymätöntä, niin hän on kehno. Mutta tiedäthän että tämä asia oli julkisena puheenaineena Romassa, joten et todenteolla ollenkaan vahingoita neiti Mary Saundersonia puhellessasi hänestä minulle. Mutta kunnioitan arveluitasi kuitenkin, ja hyvää yötä siis!"
"Maltahan, Bürger", esteli Kennedy laskien kätensä hänen käsivarrelleen; "tuo katakombijuttu jännittää mieltäni kovasti enkä voi sitä niin helposti jättää silleen. Etkö kysyisi minulta jotakin muuta — jotakin vähemmän kummallista?"