"En, en; olet kieltäytynyt ja sillä hyvä", sanoi Bürger, vasu käsivarrellaan. "Epäilemättä olet aivan oikeassa jäädessäsi vastaamatta, ja minä myös — ja siis taaskin, veikkonen, hyvää yötä!"
Englantilainen katseli miten Bürger astui lattian poikki, ja tämä oli jo tarttunut ovenripaan, kun toinen hypähti seisaalleen sellaisen miehen sävyllä, joka tekee parhaansa auttamattomassa asiassa.
"Seis, hyvä mies", hän sanoi; "käyttäydyt mielestäni mitä naurettavimmalla tavalla; mutta jos tämä kuitenkin on ehtosi, niin pitänee siihen alistua. Minulle on tuiki vastenmielistä puhua mistään tytöstä. Mutta juttu on kuten sanot julkinen koko Romassa enkä luule kertovani mitään sinulle ennestään tuntematonta. Mitä halusitkaan tietää?"
Saksalainen palasi uunin luo, laski vasunsa lattialle ja istuutui uudestaan.
"Saanko toisen sikaarin?" hän sanoi. "Paljon kiitoksia! En koskaan tupakoitse työssäni, mutta haastelu tuntuu poltellessa paljoa hauskemmalta. Niin, mitä tuohon nuoreen naiseen tulee, jonka kanssa sinulla oli pikku seikkailusi — mihin onkaan hän joutunut?"
"Hän on kotonaan omaistensa luona."
"Vai niin — Englannissa?"
"Niin."
"Missä päin Englantia — Lontoossa?"
"Ei, Twickenhamissa."