"Suo anteeksi uteliaisuuteni Kennedy ja ota huomioon että se johtuu kokemattomuudestani. Epäilemättä on varsin yksinkertaista taivuttaa nuori nainen matkustamaan kanssansa pois muutamiksi viikoiksi ja sitte luovuttaa hänet takaisin omaisillensa — mikä se paikka olikaan?"
"Twickenham."
"Aivan niin — Twickenhamissa. Mutta se on niin täydellisesti uutta omille kokemuksilleni, etten voi kuvitellakaan miten sait sen aikaan. Jos esimerkiksi olisit rakastanut tuota tyttöä, niin olisi rakkautesi tuskin voinut kolmessa viikossa sammua, joten oletan ettet ole voinut häntä ollenkaan rakastaa. Mutta ellet häntä rakastanut, niin mitä syytä oli sinulla toimeenpanna tätä suurta häväistysjuttua, joka on sinua vahingoittanut ja hänet syössyt turmioon?"
Kennedy tuijotti jurosti hiilten hehkuun.
"Tuo on kyllä johdonmukainen tapa katsella asiata", hän myönsi. "Mutta rakkaus on väljä sana ja edustaa hyvin monia tunteen vivahduksia. Minä pidin hänestä ja — niin, sanothan nähneesi hänet — tiedät kuinka viehättävältä hän saattoi näyttää. Mutta silti nyt ajatellessani noita menneitä päiviä myönnän kernaasti, etten ole milloinkaan voinut häntä todella rakastaa."
"Miksi siis teit sen, Kennedy?"
"Jutulla oli seikkailun luonnetta, ja se vaikutti suuresti asiaan."
"Mitä! Noinko paljon pidät seikkailuista?"
"Mitä vaihtelua olisi elämässä ilman niitä? Seikkailun vuoksi ensin aloin osottaa huomaavaisuutta häntä kohtaan. Olen ajanut monenlaista riistaa aikoinani, mutta ei vedä mikään ajo vertoja kauniin naisen tavottelulle. Siinä oli vielä innostava vaikeuskin, sillä hän oli lady Emily Roodin seuranainen, ja sen vuoksi melkein mahdoton tavata yksinänsä. Muiden innostavien vastuksien lisäksi oli hän päällepäätteeksi kihloissa, kuten hänen omilta huuliltaan kuulin jo tuttavuutemme alkuvaiheissa."
"Mein Gott! Kenen kanssa?"