"Nimeä hän ei maininnut."
"En luule kenenkään sitä tietävän. Se siis sai seikkailun houkuttelevammaksi, vai mitä?"
"Niin, se tosiaan höysti jutun. Eikö sinunkin mielestäsi?"
"Sanoinhan olevani kovin tietämätön tuollaisista."
"Hyvä ystävä, voithan muistaa että naapurisi puusta varastamasi omena oli aina makeampi kuin omastasi pudonnut. Ja sitte huomasin hänen välittävän minusta?"
"Mitä — heti?"
"Ei, kolmisen kuukautta oli miinoja kaivettava. Mutta viimein voitin hänet puolelleni. Hän ymmärsi että oikeudellinen avioeroni teki minulle mahdottomaksi käydä lailliseen liittoon — mutta tuli hän kuitenkin ja meillä oli hauskat oltavat niin kauvan kuin sitä kesti."
"Entäs toinen mies?"
Kennedy kohautti hartioitaan.
"Voimallisin voittaa", hän sanoi. "Jos hän olisi ollut meistä kahdesta parempi mies, niin ei tyttö olisi häntä hyljännyt. Jättäkäämme jo juttu, olen saanut siitä kyllikseni!"