"Vielä yksi seikka. Miten pääsit hänestä kolmessa viikossa irti?"
"No, olimme tietystikin kumpainenkin hiukan jäähtyneet. Hän kieltäysi jyrkästi millään ehdolla palaamasta Romaan tuttujen ihmisten seuraan. Mutta Romahan on minulle välttämätön, ja minä jo ikävöitsin takaisin työhöni — siinä siis oli yksi ilmeinen eronaihe. Toisekseen ilmestyi hänen vanha isänsä hotelliimme Lontoossa ja aikaansai rajun kohtauksen, ja koko seikkailu kävi niin epämiellyttäväksi että tosiaankin — vaikka ensimältä kaipasin häntä kamalasti — olin varsin iloissani, kun pääsin livahtamaan. Luotan siihen ettet hiisku puheistani sanaakaan."
"Ei sellainen johtuisi unissanikaan mieleeni. Mutta kaikki tämä herättää minussa varsin suurta mielenkiintoa, koska se antaa minulle käsitystä sinun katsantokannastasi, joka tykkänään poikkeaa omastani, sillä minä olen nähnyt elämää aivan vähäisen. Ja nyt tahdot tietää uudesta katakombistani. Minun ei kannata yrittää kuvailla sitä, sillä et sitä silti koskaan löytäisi. Ei kelpaa muu kuin että vien sinut sinne."
"Sepä olisi oivallista."
"Milloin haluaisit tulla?"
"Mitä pikemmin sen parempi. Olen kovin kärsimätön näkemään sitä."
"No, nyt on kaunis yö — vaikka hiukan kylmä. Ehkä lähtisimme tunnin kuluttua. Meidän täytyy hyvin huolellisesti pitää salaisuus omana tietonamme. Jos joku näkisi meidän nuuskivan kahteen mieheen, niin epäiltäisiin jotakin olevan tekeillä."
"Emme voi olla liian varovaisia", vahvisti Kennedy. "Onko se kaukana?"
"Muutamien kilometrien päässä."
"Ei liian kaukana kävelymatkaksi?"