"Kaikki tämä tuntuu teistä kummalliselta", jatkoi Holmes, "kun ette alusta lähtien ole päässeet käsiksi arvoituksen oikeaan avaimeen. Minun onnistui löytää se, ja kaikki, mitä senjälkeen on tapahtunut, on ainoastaan vahvistanut ensimäistä olettamustani ja on oikeastaan vain ollut sen loogillinen lopputulos. Sitävarten ovat asiat, jotka ovat saattaneet teidät ymmälleen ja tehneet asian hämäräksi, ainoastaan selvittäneet ja vahvistaneet minun loppupäätöksiäni. On suuri erehdys sekoittaa harvinainen ja salaperäinen seikka keskenään. Jokapäiväisin rikos on useimmiten salaperäisin, kun se ei tarjoa mitään tukikohtaa, josta voisi tehdä johtopäätöksiä. Tätä murhaa olisi ollut paljon vaikeampi selittää, jos uhrin ruumis olisi yksinkertaisesti löydetty kadulta ilman näitä huomiotaherättäviä lisiä, jotka tekevät sen niin huomattavaksi. Nämä seikat eivät laisinkaan tee asiaa vaikeammaksi, vaan päinvastoin ovat ne tehneet sen paljon yksinkertaisemmaksi."

Mr. Gregson, joka oli kuunnellut kärsimättömänä tätä esitelmää, ei voinut pidättää itseään enään. "Kuulkaa nyt Mr Sherlock Holmes", sanoi hän, "me myönnämme mielellämme, että te olette taitava ja että te työskentelette omalla tavallanne. Mutta nyt me pyydämme jotakin muuta kuin teoriioja ja saarnoja. On kysymyksessä saada mies kiinni. Minä olen esittänyt käsitykseni ja se on näyttäytynyt vääräksi. Nuori Charpentier ei ole voinut olla osallisena tässä toisessa murhassa. Lestrade etsi Stangersonia ja hän oli myös väärässä. Te olette siellä täällä tehneet viittauksia siihen suuntaan, että tiedätte enemmän kuin me, mutta nyt on se aika tullut, jolloin me katsomme olevamme oikeutetut kysymään teiltä, kuinka paljon te oikeastaan tiedätte. Voitteko sanoa sen miehen nimen, joka on tehnyt molemmat rikokset?"

"Minä en voi muuta kuin myöntää, että Gregson on oikeassa", huomautti Lestrade. "Me olemme molemmat tehneet voitavamme ja epäonnistuneet. Senjälkeen, kun minä tulin huoneeseen, olette te useamman kuin yhden kerran viittailleet siihen, että teillä on kaikki tarvitsemanne tiedot. Ette suinkaan te aijo pitää sitä salassa pitempää?"

"Jos viivytellään pitempään", huomautin minä, "niin voi mies tehdä vielä uusia kataluuksia."

Holmes näytti epäröivän, kun häntä näin kaikki pakottivat. Hän jatkoi kävelyään huoneessa pää kumarassa ja otsa rypyssä, niinkuin hänen tapansa oli ollessaan vaipuneena ajatuksiinsa.

"Useampia murhia ei tule tapahtumaan", sanoi hän ja seisahtui vihdoin meidän eteemme. "Sitä syytä ei teidän siis tarvitse ajatella sen enempää. Te kysyitte minulta jos tiedän murhaajan nimen. Sen kyllä tunnen. Mutta hänen nimensä tunteminen on pieni asia siihen verraten, kuinka vaikea häntä on saada kiinni. Sen minä luulen voivani tehdä jotenkin pian. Minä toivon voivani tehdä sen omien toimenpiteitteni perustuksella; mutta se on asia, joka on käsiteltävä varovasti, sillä me olemme tekemisissä uskaliaan, epätoivoisen miehen kanssa. Sitäpaitsi kannattaa häntä eräs toinen, niinkuin olen saanut kokea, toinen, joka on yhtä taitava kuin itsekkin. Niin kauvan kun tämä mies ei aavista, että hänen jäljillään ollaan, on mahdollista saada hänet käsiinsä; mutta jos hän saisi pienimmänkään aavistuksen siitä, niin hän muuttaisi nimensä ja häviäisi heti suuren kaupungin 4:n miljoonan asukkaan joukkoon. Vaikka en tahdo loukata teitä, täytyy minun kuitenkin sanoa, että pidän näitä miehiä virallista poliisia taitavampina, ja senvuoksi en ole pyytänyt teidän apuanne. Jos epäonnistun niin saan tietysti kärsiä siitä laiminlyönnistä, mutta siihen olen valmis. Nyt tahdon kuitenkin luvata, että samalla hetkellä, kun voin ilmoittaa teille siitä vahingoittamatta yhteensovittelijani, niin teen sen."

Gregson ja Lestrade näyttivät varsin tyytymättömiltä tähän vakuutukseen ja myös huomautukseen etsivästä poliisista. Edellinen punastui hiusrajaansa myöten ja jälkimäisen silmät kiilsivät uteliaisuudesta ja kiukusta. Ei kumpikaan ehtinyt puhua mitään, ennenkuin kuului naputus ovelle, ja katupoikien johtaja, nuori Viggius, näytti pienen, pahaltahaisevan persoonansa.

"Sir", sanoi hän vieden käden otsalleen, "minulla on vaunut ulkopuolella."

"Se oli nopeasti poikani", sanoi Holmes. "Miksi ette käytä tätä lajia Scotland Yard'issa?" jatkoi hän ja otti esille parin käsirautoja piirongin laatikosta. "Katsokaa kuinka hyvin vieteri toimii. Ne menevät silmänräpäyksessä lukkoon."

"Vanha laji on hyvä kyllä, kun vain saisi miehen käsiinsä", sanoi
Lestrade.