— Ei, iski vain päähäni muuan ajatus, ei muuta. Mutta asiahan tulee mieltäkiinnittäväksi. Minä en näe ollenkaan veren jälkiä radalla.
— Ei, tuskin ollenkaan verta.
— Mutta sikäli kuin käsitän, on haava hyvin paha.
— Molemmat jalat ovat murskaantuneet; muuten ei huomattu minkäänlaisia ulkonaisia väkivallanmerkkejä.
— Kuitenkin täytyy otaksua, että verta on vuotanut. Olisikohan aihetta minunkin tarkastaa se juna, mistä tuo mainittu matkustaja oli kuullut putoamisen.
— Enpä luule, hra Holmes. Veturi on päästetty jo irralleen ja vaunut ovat vaihdetut eri paikkoihin. Voin sitäpaitsi vakuuttaa teille, hra Holmes, että jokainen vaunu on tutkittu mitä tarkimmin. Tein sen itse.
Ystäväni suurimpia heikkouksia oli se, että hän oli kärsimätön sellaisten henkilöiden keskuudessa, jotka olivat lahjattomampia kuin hän.
— Uskon sen mielelläni, virkkoi hän ja siirtyi syrjään, Voi olla, etten tahtoisi tutkia juuri vaunuja. Watson, olemme valmiit. Emme tahdo vaivata teitä enää, hra Lestrad. Luulen, että me nyt menemme Woolwichiin.
London Bridgessä kirjoitti Holmes veljelleen sähkösanoman. Se kuului:
"Näkyy vähän valoa pimeydessä, mutta mahdollisesti se sammuu. Toimita meille Baker Streetille täydellinen luettelo kaikista ulkomaalaisista vakoilijoista ja kansainvälisistä asiamiehistä Englannissa sekä heidän osotteensa. Sherlock."