— Oletko nähnyt Pierrot'in tämänpäiväisen ilmotuksen?
— Mitä? Onko taas sellainen ilmoitus?
— Täällä se on: "Tänä iltana. Samalla kellonlyömällä. Sama paikka. Kaksi lyöntiä. Äärimmäisen tärkeätä. Oma turvallisuutemme vaarassa. — Pierrot."
— Mutta, sanoi Lestrade. Jos hän vastaa, että me olemme ottaneet hänet vastaan!
— Tarkotukseni juuri oli panna ilmotus lehteen siihen vastaukseksi. Luullaksemme voimme saada arvotuksen ratkaistuksi, jos molemmilla herroilla on aikaa tulla meitä tapaamaan kahdeksan aikaan Caulfield Gardeniin.
VI.
Eräs Sherlock Holmesin merkillisimpiä ominaisuuksia on hänen taitonsa antaa palttua jollekin jatkuvalle työlle joksikin aikaa ja askarrella muissa, keveimmissä hommissa, silloin kun häntä haluttaa ja kun hän on väsynyt. Minä en sitä voi ja päivä tuntuikin loppumattoman pitkältä. Tulin senvuoksi varsin tyytyväiseksi, kun me vihdoinkin kevyen päivällisen jälkeen läksimme toimittamaan tehtäväämme. Lestrade ja Mycroft odottivat meitä sopimuksen mukaan Gloucester Roadin aseman edustalla. Ja kello 9 istuimme kaikki Caulfield Gardensin työhuoneessa odottamassa miestä saapuvaksi.
Kului tunti ja vielä toinenkin. Lestrade ja Mycroft katsoivat kelloaan pari kertaa minuutissa. Holmes istui vaiti ja ajatuksissaan alaspainunein silmäluomin, mutta joka hermo jännityksessä. Vihdoinkin kohotti hän päätään.
— Nyt hän tulee, virkkoi Holmes.
Kuulimme askeleita ja sitten lyöntejä oveen. Holmes nousi, antaen meille merkin, että istuisimme rauhassa. Käytävässä paloi kaasu juuri sen verran, että saattoi vaivalla toisensa erottaa. Holmes avasi ulko-oven ja päästi sisään jonkun olennon. "Tulkaa tänne!" kuulimme hänen sanovan ja silmänräpäys tämän jälkeen seisoi mies meidän edessämme. Holmes oli seurannut häntä aivan hänen jälessään ja — kun mies kääntyi takaisin, huudahtaen hämmästyksestä ja säikähdyksestä, otti Holmes häntä kauluksesta ja veti hänet takaisin. Vankimme huomasi, että ovi oli lukittu ja Holmes seisoi selin sitä vastaan. Mies katseli onnettomana ympärilleen ja kaatui tajuttomana lattialle. Hänen leveälierinen hattunsa putosi maahan, hänen huivinsa irtautui kaulasta ja me näimme pitkän parran sekä erotimme eversti Valentin Waltersin kauniit kasvonpiirteet.