"En tiedä. Joku soitti pianoa, joku toinen esitti hullunkurisia juttuja, ja sitten tanssittiin."
"Niin, se on aina samallaista", huomautti Ferdinand. He seisoivat erään oven edessä. "Minut on pyydetty katrilliin", sanoi Irene, "mutta minä en halua sitä tanssia. Paetaan me parvelle." Ferdinand vei Irenen kapeaa, kylmää kiertoporrasta myöten ylös. Hän näki hienoa ihojauhoa Irenen olkapäillä. Hänen musta tukkansa riippui raskaana solmuna syvällä niskassa. Hänen kätensä lepäsi kevyesti Ferdinandin käsivarrella. Parven ovi oli auki, ensimäisessä aitiossa istui viinuri, joka heti nousi ylös.
"Tahdon juoda lasin samppanjaa", sanoi Irene.
Ohoh! ajatteli Ferdinand — oliko tuo nainen mielenkiintoisempi kuin mitä luulin? Vai teeskentelikö hän?
Ferdinand tilasi viiniä ja laittoi Irenelle istuimen siten, ettei häntä voinut alhaalta nähdä.
"Tehän olitte hänen ystävänsä?" sanoi Irene katsoen Ferdinandia suoraan silmiin.
"Hänen ystävänsäkö? Niin ei oikeastaan voi sanoa. Kaikessa tapauksessa oli meidän suhteemme viime vuosina hyvin höllä." Ja hän ajatteli: Kuinka kummallisesti hän katsoo minua. Aavistaakohan häh, että minä — — — Hän jatkoi kuitenkin: "Noin viisi tai kuusi vuotta sitten kuuntelimme me yhtaikaa muutamia luentoja yliopistossa. Me opiskelimme molemmat nimittäin lakitiedettä, — joutessamme. Ja noin kolme vuotta sitten, syksyllä, teimme me yhdessä polkupyörämatkan Innsbruckista, jossa me aivan sattumalta tapasimme toisemme. Matkamme kävi Brennerin yli. Veronassa erosimme taasen. Minä matkustin kotiani, hän Roomaan."
Irene nyökkäsi ehtimiseen, aivankuin hän kuulisi pelkästään tuttuja asioita. Ferdinand jatkoi: "Roomassa kirjoitti hän ensimäisen kappaleensa, taikka paremminkin ensimäisen, mikä esitettiin."
"Niin", sanoi Irene.
"Hänellä ei ollut paljon onnea", huomautti Ferdinand. Samppanjapullo seisoi pöydällä. Ferdinand täytti lasit. He kilistelivät lasejaan, ja juodessaan katsoivat he vakavina toistensa silmiin, aivankuin he olisivat juoneet ensimäisen lasin vainajan muistoksi. Sitten laski Irene lasinsa pöydälle ja sanoi rauhallisesti: "Hän tappoi itsensä sen Bischofin tähden."