"Niin väitetään", vastasi Ferdinand koruttomasti ja tunsi tyytyväisyyttä siitä, ettei hän pienimmälläkään ilmeellä ilmaissut itseänsä.
Katrillin johtosäveleet kaikuivat niin voimakkaasti, että samppanjalasit hiljaa tärisivät.
"Tunnetteko Te neiti Bischofin persoonallisesti?" kysyi Irene.
"Kyllä", vastasi Ferdinand. Hän ei siis aavista mitään, ajatteli Ferdinand. Jos hän sen aavistaisi, niin ei hän varmaankaan joisi kanssani samppanjaa täällä ylhäällä. Taikka ehken hän juuri sentähden — — —?
"Minä näin neiti Bischofin äskettäin Medeana", sanoi Irene. "Menin aivan hänen tähtensä teatteriin. Gabrielin kappaleen ensi-illan jälkeen viime vuonna en ole häntä lavalla nähnyt. Silloin kai heidän suhteensa alkoi?"
Ferdinand kohautti olkapäitään, hän ei tiennyt mitään. Hän vain vahvisti: "Neiti Bischof on suuri taiteilijatar."
"Se on kyllä mahdollista", vastasi Irene, "mutta minä en luule, että hänellä senvuoksi on oikeutta — — —"
"Mitä oikeutta?" kysyi Ferdinand täyttäessään lasit uudelleen.
"Oikeus syöstä ihminen kuolemaan", lopetti Irene katsoen ilmaan.
"Mutta, neitiseni", sanoi Ferdinand varovaisesti, "tässä on kovin vaikea ratkaista, missä toiselta puolen oikeus ja toiselta vastuunalaisuus alkaa. Ja kun ei tunne kaikkia asian haaroja, niin kuinka voi silloin — — — Neiti Bischof kuuluu jokatapauksessa sellaisiin ihmisiin, jotka, miten minä sen nyt sanoisinkaan, ovat lähempää sukua alkuhenkien kanssa kuin me muut ihmiset, ja sellaisia olentoja ei nähtävästi saa mitata samalla mittapuulla kuin meikäläisiä."